Shamshod Abdullayev

Shamshod Majitovich Abdullayev (1. marraskuuta 1957 Fergana, Uzbekistanin SNT, Neuvostoliitto – 23. lokakuuta 2024 Almaty, Kazakstan) oli uzbekistanilainen runoilija.[1][2]

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shamshod Abdullayev opiskeli Ferganan pedagogisen instituutin filologisessa tiedekunnassa vuodesta 1975 lähtien ja valmistui vuonna 1979 venäläisestä kirjallisuudesta.[3][1]

Kirjallinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shamshod Abdullayev työskenteli Taškentissa toimivassa Komsomolin Yosh gvardiya -kustantamossa (’Nuori kaarti’) ja elokuvastudio Uzbekfilmin käsikirjoitustyöpajassa sekä johti elokuvaklubia Ferganassa. Hän julkaisi vuodesta 1978 alkaen esseitä ja käännöksiä. Vuonna 1988 hän kokosi Taškentissa painetun kirjallisen vuosikirjan "Molodost" D. A. Prigovin, A. Parštšikovin, Arkadi Dragomoštšenkon sekä muiden teoksista.[3] Vuosina 1991-1995 Abdullayev oli Taškentissa toimivan Idän tähti (ven. Звезда Востока, Zvezda Vostoka) runolehden viimeinen päätoimittaja. Uzbekistanin kommunistisen puolueen vuonna 1932[4] perustama aikakauslehti julkaisi Uzbekistanin kirjailijoiden kirja- ja runoantologioita. Vuonna 1991 Abdullayevista tuli lehden runo-osaston päätoimittaja. Lehden paikallinen menestys oli vaatimaton, mutta Abdullayevin työ alkoi pian saada kansainvälistä tunnustusta.[1]

1990-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1992 Shamshod Abdullayev julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Aukko (ven. Промежуток). Kirja, joka yhdistää modernismin ja utopismin säikeet sekä Neuvostoliiton ja Keski-Aasian mytologisen symbolismin, sai laajaa suosiota Uzbekistanissa, Venäjällä ja suuressa osassa Neuvostoliiton jälkeistä maailmaa, missä sitä ylistettiin selkeästä modernismin käytöstä keskiaasialaiseen tyyliin.[5] Hänen läpimurtonsa runokirja Aukko sai laajan levityksen ja huomion venäjänkielisessä maailmassa.[1] Runokokoelman Aukko julkaisi Pietarissa kirjallisuusaikakauslehti Mitin kausilehti (ven. Митин журнал). Se sai kriitikoiden suosion ja voitti Andrei Belyi -palkinnon vuonna 1994. Abdullayevista tuli ensimmäinen Uzbekistanista kotoisin oleva kirjailija, joka voitti Venäjän arvostetuimman epävirallisen kirjallisuuspalkinnon.[6] Tämä johti vastareaktioon Uzbekistanin perinteisten kommunistien sekä kansallismielisten runoilijoiden parissa, jotka olivat järkyttyneitä venäjän kielen käytöstä. Tämän seurauksena Abdullayev joutui eroamaan Zvezda Vostokan päätoimittajan tehtävästä vuonna 1995.[5] Abdullyev puhuu sekä uzbekkia, venäjää ja englantia.[1]

Lähdettyään Zvezda Vostokista Shamshod Abdullayev alkoi julkaista runouttaan Uzbekistanin ulkopuolella, erityisesti Venäjällä. Hänen runojaan julkaistiin useissa riippumattomissa venäläisissä kirjallisuuslehdissä, kuten pietarilainen Mitin kausilehti (ven. Митин журнал) ja Jekaterinburgissa sijaitseva Ural Novyje (ven. Урал Новые).[4] Vuonna 1997 Abdullayev julkaisi runokokoelman Hidas kesä (ven. Медленное лето), joka sai Venäjällä kriitikoiden suosion. Samana vuonna Abdullayevin runoja julkaistiin myös venäläis-suomalaisessa antologiassa Kuka puhuu (ven. Кто говорит; Atena Kaustannus Oy Jyväskylä, 1997; koonnut Jukka Mallinen). Abdullayevin runot on suomentanut Riina Katajavuori. Nämä kaksi kokoelmaa toivat Abdullayeville Znamia-palkinnon, jonka samanniminen venäläinen kirjallisuuslehti jakoi vuonna 1998.[4]

Vuonna 1999 Shamshod Abdullayev osallistui Mukkulan kansainvälisen kirjailijakokouksiin (Lahti, Suomi).

2000-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2003 Abdullayev julkaisi neljännen runokirjansa 'Kiinteä pinta' (ven. Неподвижная поверхность).[4][1] Vuonna 2012 Shamshod Abdullayev esiintyi Fanny Rubion ja Rainer Rilken kanssa runokokoelmassa Two Lines 19: Passageways. The Center for the Art of Translationin julkaisemassa kokoelmassa on erilaisia ​​runoja kirjailijoilta ympäri maailmaa, jotka jakavat ainutlaatuisia kokemuksiaan.[7] Vuonna 2015 Abdullayev osallistui Pennsylvanian yliopistossa pidettyyn venäläisen runouden kansainväliseen runoussymposiumiin Your Language My Ear. Hän esiintyi yhdessä Polina Barskovan, Keti Tšuhrovin, Aleksandra Petrovan ja Aleksandr Skidanin sekä useiden muiden tärkeiden kääntäjien kanssa. Useita tässä tapahtumassa käännetyistä Abdullayevin runoista on sittemmin julkaistu englanniksi.[8][9] Huhtikuussa 2017 Abdullayev teki yhteistyötä Words Without Borders -verkkolehden kanssa julkaistakseen kolme uutta runoa: "Jean Vigon kuolemasta", "Keskipäivä 1975" ja "Perhe", jotka oli kaikki alun perin kirjoitettu venäjäksi, ne käänsivät englanniksi Alex Cigale ja Dana Golin.[10][1]

Shamshod Abdullayev on maineensa vakiinnuttanut merkittävä venäjänkielinen nykyrunoilija.[2] Hän on saanut Joseph Brodsky -säätiön stipendin vuonna 2015. Hän on saanut vuonna 2020 Mihail Prohorov -säätiön Volga / NOS Uuden venäläisen kirjallisuuden palkinnon proosakirjasta Toinen etelä (ven. Другой юг).[11] Hän on kirjoittanut kuusi runokirjaa ja kaksi proosakirjaa. Abdullayev on julkaissut myös aikakauslehdissä Znamja (ven. Знамя), Volga (ven. Волга), Rodnik (ven. Родник), Tšernovik (ven. Черновик), Vestnik novoi literatury (ven. Вестник новой литературы) ja antologiassa Ulysses Liberated (ven. Освобождённый Улисс), modernia venäläistä runoutta Venäjän ulkopuolella, Olga Grebennikovan, Hamdam Zakirovin (asuu Suomessa vuodelta 2001 alkaen), Daniil Kislovin ja Grigori Koeletin kanssa.[6][4][3][1]

Ferghanan koulukunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shamshod Abdullayev kuuluu ns. Ferghanan runolliseen koulukuntaan.[12] Koulun keskeinen teesi eräässä esseessään Abdullaejv määritteli suuntautumisen Välimeren maiden ja osittain anglosaksiseen ru­nouteen, ohi venäläisen kirjallisuuden.[13]

Fergana on Uzbekistanin sosialistisen neuvostotasavallan (sittemmin Uzbekistanin tasavallan) aluekeskus. Ferghanan koulukunta vakiinnutti asemansa venäjänkielisen kirjallisuuden kentässä 1990-luvun puolivä­lissä. Kyseessä on runoilijaryhmä, joka kir­joittaa tekstinsä venäjäksi. Ryhmää yhdistää paitsi maantieteellinen lähtökohta, myös ferganalainen tyyli. Sergei Alibekov ohjaajana ja taiteilijana ja Shamshod Abdullayev käsikirjoittajana ovat kuvanneet useita elokuvia, saaneet palkintoja ja tun­nustusta elokuvafestivaaleilla Leipzigissa, Bilbaos­sa, Minskissa ja Kiovassa.[13]

1990-luvulla venäläiset kriitikot kuvailivat Ferganan koulukuntaa "itäisimmän runollisen koulukunnan läntisimpänä".

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 'Laitamilla': [runoja] (Окраина). - Taškent, 1987, (Osa kokoelmaa: Tapaaminen: Nuorten runoilijoiden runoja. Taškent, 1987)
  • 'Aukko': [runoja] (Промежуток) / Esipuhe V. Kondratiev. - Pietari: Mitin-lehti, 1992
  • 'Hidas kesä': [runoja, essee] (Медленное лето) - Pietari: Mitin-lehti, 1997
  • 'Tuplapäivä': [tarinoita, esseitä] (Двойной полдень) - Pietari, 2000
  • 'Kiinteä pinta': [runoja] (Неподвижная поверхность) / Esipuhe A. Skidan. - Moskova, 2003
  • 'Muistuttava paikka': [proosa] (Припоминающееся место) - Moskova, 2012
  • 'Lähestymme esikaupunkia': [runoja, essee] (Приближение окраин) / Esipuhe A. Ulanov. - Moskova, 2013
  • 'Ennen maastoa': [runoja] (Перед местностью) - Moskova, 2017
  • 'Toinen etelä': [proosa] (Другой юг) - Moskova, 2020
  • 'Esikaupunkien yksitoikkoisuus' [runoja] (Монотонность предместья) - Moskova, 2023

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h "Shamshad Abdullaev". Retrieved 2017-11-15. triquarterly.org. Arkistoitu 10.4.2023. Viitattu 10.4.2023.
  2. ↑ a b Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Jälkisanat”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 637. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450
  3. ↑ a b c Шамшад Абдуллаев | Новая карта русской литературы". www.litkarta.ru. Retrieved 2020-03-13. litkarta.ru.
  4. ↑ a b c d e "Шамшад Абдуллаев". library.ferghana.ru. Retrieved 2020-03-04. library.ferghana.ru. Arkistoitu 22.10.2005. Viitattu 10.4.2023.
  5. ↑ a b Platt, Kevin M. F. (2018-09-25). "The World's Central Asian Heart: The Poetry of Shamshad Abdullaev". Common Knowledge. 24 (3): 461–463. doi:10.1215/0961754X-6940478. ISSN 1538-4578. S2CID 150080819. muse.jhu.edu.
  6. ↑ a b Shamshad Abdullaev, photo, biography". persona.rin.ru. Retrieved 2020-02-04. persona.rin.ru.
  7. ↑ "Two Lines 19: Passageways". Center for the Art of Translation | Two Lines Press. Retrieved 2020-03-04. catranslation.org.
  8. ↑ Publications – Your language my ear // Твой язык моё ухо". web.sas.upenn.edu. Retrieved 2020-07-20. web.sas.upenn.edu.
  9. ↑ Participant Bios 2015 – Your language my ear // Твой язык моё ухо". web.sas.upenn.edu. Retrieved 2020-07-20. web.sas.upenn.edu.
  10. ↑ Abdullaev, Shamshad. "Three Poems". Words Without Borders. Retrieved 2020-02-04. wordswithoutborders.org.
  11. ↑ Montonen, Marjo (koonnut): Palkitut venäläiset uutuusromaanit haastavat lukijan - Venäjänkielisen kirjallisuuden palkintovuosi 2020. Le Monde Diplomatique 1/2021, Kirjallisuusliite (Novaja Gazetan artikkeleista koottu), 2020, s. 6. MondeDiplo.
  12. ↑ Flynn, Moya; Kosmarskaya, Natalya; Sabirova, Guzel (November 2014). "The Place of Memory in Understanding Urban Change in Central Asia: The Cities of Bishkek and Ferghana". Europe-Asia Studies. 66 (9): 1501–1524. Määritä julkaisija!
  13. ↑ a b Zakirov, Hamdam. Venäjästä suomentanut Tomi Huttunen.: Ferghanan koulukunta. Idäntutkimus 2 / 2002 - Venäjän ja itäisen Euroopan kysymyksiä käsittelevä tieteellinen aikakausjulkaisu, 2002, s. 62-64.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]