Shane MacGowan

Shane MacGowan
Shane MacGowan WOMAD-festivaalilla Japanissa 1990-luvun alulla.
Shane MacGowan WOMAD-festivaalilla Japanissa 1990-luvun alulla.
Henkilötiedot
Syntynyt25. joulukuuta 1957
Kuollut30. marraskuuta 2023 (65 vuotta)
Ammatti laulaja-lauluntekijä, muusikko
Muusikko
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1977–2023
Tyylilajit kansanmusiikki, punk, rock and roll
Soittimet kitara, piano
Yhtyeet The Pogues, Shane MacGowan and The Popes, The Nips
Levy-yhtiöt Stiff Records
Palkinnot

Ivor Novello

Aiheesta muualla
www.shanemacgowan.com

Shane Patrick Lysaght MacGowan (25. joulukuuta 1957 – 30. marraskuuta 2023[1]) oli englantilaisen The Pogues -yhtyeen laulaja ja lauluntekijä. Hänet tunnetaan perinteisen irlantilaisen musiikin ja rockin menestyksellisestä yhdistämisestä. Hänen uraansa varjostivat vakavat alkoholi- ja huumeongelmat. The New York Times kuvaili McGowania yksityiselämässään ”valtavan itsetuhoisaksi persoonallisuudeksi" mutta taiteilijana "mestari sanoittajaksi, jonka sanoitukset maalailivat elävästi Irlannin maahanmuuttajien elämän varjoisia puolia”.[2]

Shane McGowania pidettiin myös merkittävänä kulttuuripersoonana Irlannissa, jonkinlaisena kansallissankarina, mistä syystä Irlannin presidentti Michael D.Higgins piti muistopuheen McGowanin kuoltua.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MacGowan syntyi Englannissa irlantilaiseen siirtolaisperheeseen.[3] Maurice-isä oli kotoisin Dublinista ja äiti Tipperarysta. Hän vietti lapsuuden lomansa Tipperaryn kreivikunnassa, mutta muuten perhe asui Englannissa. Hänen vanhempansa odottivat paljon kirjallisuuteen suuntautuneelta pojaltaan, joka luki jo lapsena Joycea ja Dostojevskia. He lähettivät hänet arvostettuihin maksullisiin oppilaitoksiin valtionkoulujen sijaan. Kun perhe muutti Lontooseen, hän sai stipendin Westminster Schooliin, joka sijaitsi Westminster Abbeyn alueella ja jossa oli koulutettu useita Britannian pääministereitä.[2] Poliittisen tai kirjailijan uran sijaan poika valitsi rock-musiikin. MacGowan oli kiinnostunut musiikista jo nuorena, toimitti punk-pienlehteä ja oli muutenkin näkyvä hahmo Lontoon punk-ympyröissä. Sex Pistolsin innoittamana hän perusti ensimmäisen oman yhtyeensä, The Nipple Erectorsin eli The Nipsin.[2]

Yhdessä tinapillinsoittajan Spider Stacyn ja banjonsoittajan Jem Finerin, kanssa MacGowan perusti vuonna 1982 punk-rockia ja irlantilaista kansanmusiikkia yhdistelleen Pogue Mahone -yhtyeen. Pogue Mahone oli irlantilainen ilmaisu, joka tarkoittaa ”suutele persettäni”. Vuoteen 1984 mennessä yhtyeen riehakkaat live-esiintymiset olivat ansainneet sille uskollisen seuraajakunnan. Bändi solmi sopimuksen levy-yhtiö Stiff Recordsin kanssa.[2] Levy-yhtiön vaatimuksesta yhtyeen nimi vaihdettiin muotoon The Pogues. MacGowan teki Poguesin kanssa yhteensä viisi studioalbumia. Hänen uransa suurin hittikappale on Poguesin ja Kristy MacCollin yhdessä esittämä ”Fairytale Of New York”, joka on yksi kaikkien aikojen suosituimpia joululauluja. Irlannin listalla se nousi heti ykköseksi.

Shane MacGowan erotettiin yhtyeestä vakavan päihdeongelman vuoksi vuonna 1991.[2]Tämän jälkeen hän perusti uuden yhtyeen, Shane MacGowan and The Popes, jonka kanssa hän levytti kaksi viimeistä studioalbumiaan, The Snake (1994) ja The Crock of Gold (1997). Vuonna 2001 MacGowan palasi Poguesiin reunion-keikoille; hän pysyi yhtyeessä sen hajoamiseen asti vuonna 2014. MacGowan kuoli 30. marraskuuta 2023 kotonaan keuhkokuumeen aiheuttamiin komplikaatioihin.[4]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MacGowanilla oli vakava alkoholiongelma, minkä lisäksi hän oli ollut pidätettynä heroiinin hallussapidosta.[5] Musiikkitoimittaja Ilkka Mattilan mukaan hän oli "kiistaton esimerkki siitä mitä jatkuva ryyppääminen ja huumeiden käyttö voi ihmiselle tehdä."[6] Hän menetti viimeisetkin hampaansa vuonna 2008, kunnes sai uudet hampaat vuonna 2015. Prosessista tehtiin Shane MacGowan: A Wreck Reborn -niminen dokumenttielokuva.[7]

Hän oli naimisissa toimittaja, kirjailija Victoria Mary Clarken kanssa.[2][1]

Irlannin presidentin puhe McGowanin kuoleman johdosta.

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shane McGowania pidettiin merkittävänä kulttuuripersoonana Irlannissa, Irlannin presidentti Michael D.Higgins piti puheen McGowanin kuoleman johdosta:

"Kuten niin monet ympäri maailmaa, kuulin tänä aamuna suurimmalla surulla Shane MacGowanin kuolemasta. Shane muistetaan yhtenä musiikin suurimmista sanoittajista. Monet hänen lauluistaan olisivat täydellisiä runoja, ellei se olisi riistänyt meiltä mahdollisuutta kuulla hänen laulavan niitä. Shanen nerous piilee myös siinä, että hänen laulunsa vangitsevat, kuten Shane itse sanoisi, unelmiemme mittakaavan - niin monista maailmoista, erityisesti rakkaudesta, maahanmuuttaja kokemuksesta ja sen haasteiden kohtaamisesta aitoudella ja rohkeudella, sekä elämästä ja elämän synkistä puolista, joista niin monet kääntävät katseensa pois. Hänen sanansa ovat yhdistäneet irlantilaisia ympäri maailmaa heidän kulttuuriinsa ja historiaansa, ilmentäen niin monia inhimillisiä tunteita kaikkein runollisimmalla tavalla. Shanen lahjakkuutta vaali nuoresta iästä lähtien hänen äitinsä Therese, itsekin palkittu kansanlaulaja. Therese, joka menetti henkensä niin traagisissa olosuhteissa uudenvuodenpäivänä 2017, inspiroi Shanea rakastamaan irlantilaista musiikkia ja perinteitä, mikä johti siihen ihanaan musiikkiin ja lyriikkaan, jotka ovat tuottaneet iloa niin monille ihmisille. Syntynyt joulupäivänä, ehkä jokin kohtalo johti Shanea kirjoittamaan 'Fairytale of New Yorkin', jonka ajattomuus varmistaa, että sitä kuunnellaan jokaisena jouluna seuraavan vuosisadan tai pidempään. Samoin kappaleet kuten 'Rainy Night in Soho', 'A Pair of Brown Eyes', 'If I Should Fall from Grace with God' ja monet muut elävät kauas tulevaisuuteen. Ajattelen myös 'Hauntedia', ja sitä erityistä haikeutta, että sekä Shane että Sinéad O'Connor ovat jättäneet meidät niin nopeasti peräjälkeen. Oli suuri kunnia minulle, Irlannin presidenttinä, antaa Shanele elämänura-palkinto National Concert Hallissa tammikuussa 2018, kun juhlimme hänen 60-vuotispäiväänsä. Täysin ansaittu kunnia. Sabinan ja omasta puolestani haluan esittää syvimmät osanottoni Shaneyn vaimolle Victorialle, hänen sisarelleen Siobhánille, hänen isälleen Mauricelle, hänen bänditovereilleen Poguesissa ja muissa projekteissa, sekä kaikille hänen lukuisille ystävilleen ja perheelleen." - Irlannin tasavallan presidentti Michael D. Higgins [8]

Shane McGowanin arvostus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Shane MacGowan

Joseph Cleary, irlantilaisen kirjallisuuden professori Yalessa, kirjoitti The Irish Timesissa vuonna 2018, kuinka Shane McGowan oli 1800-luvulla kehittyneen boheemin irlantilaisen runouden ja laulun perinteen perijä, joka teki upeita ”kovan työn ja kovan elämän, vaeltelun ja karkotuksen, kaunan ja menetyksen lauluja”.[2] Toukokuussa 2018 McGowan sai Ivor Novello -palkinnon elämäntyöstään ja merkittävistä saavutuksistaan irlantilaisessa musiikissa.[9]

Bruce Springsteen, esiintyessään Irlannin ”Late Late Show'ssa” vuonna 2020, kutsui MacGowania ”mestariksi” ja sanoi ”Uskon todella, että sadan vuoden päästä useimmat meistä ovat unohtuneet, mutta Shanen musiikkia tullaan muistamaan ja laulamaan.”[2]

Diskografia:

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Nips/Nipple Erectors

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bops, Babes, Booze & Bovver (1987, kokoelma)

The Pogues:

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shane MacGowan & The Popes:

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • The Snake (1994)
  • The Crock of Gold (1997)
  • The Rare Oul' Stuff (2001, kokoelma)
  • Across the Broad Atlantic: Live on Paddy's Day (2002)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Pogues-laulaja Shane MacGowan on kuollut 65-vuotiaana mtvuutiset.fi. 30.11.2023. Viitattu 30.11.2023.
  2. ↑ a b c d e f g h Phillips, Matt: Shane MacGowan, Songwriter Who Fused Punk and Irish Rebellion, Is Dead at 65 30,11. 2023. The New York Times. Arkistoitu 1.12.2023. Viitattu 2.8.2024.
  3. ↑ https://www.shanemacgowan.com/about/
  4. ↑ The Pogues -yhtyeen keulakuvan kuolinsyy julki www.iltalehti.fi. Viitattu 6.12.2023.
  5. ↑ HEROIN cost me my one true love; SHANE MacGOWAN OPENS HIS HEART TO THE 17.7.2004. The Mirror. Viitattu 20.12.2015.
  6. ↑ Ilkka Mattila: Shane MacGowan säesti aikoinaan suomalaisen juomisen vapautumista Helsingin Sanomat
  7. ↑ Suu oli kuin kauhuelokuvasta! The Pogues -punk-bändin nokkamies sai uudet hampaat 20.12.2014. Iltalehti. Viitattu 20.12.2015.
  8. ↑ Presidentti Higgins, Michael D: Statement by President Higgins on the death of Shane MacGowan 30,12.2023. Irlannin presidentin kanslia.
  9. ↑ Shane MacGowan and Ed Sheeran win Ivor Novello awards 31,5. 2018,. The Irish Times. Arkistoitu 29.10.2020. Viitattu 2.8. 2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.