Shepard Fairey

Shepard Fairey vuonna 2011.

Frank Shepard Fairey (s. 15. helmikuuta 1970 Charleston, Etelä-Carolina, Yhdysvallat[1]) on yhdysvaltalainen kuvataiteilija, graafinen suunnittelija ja kuvittaja, jonka taiteen keskeisenä vaikuttajana on ollut rullalautailukulttuuri.

Fairey opiskeli Etelä-Carolinassa Charlestonissa yksityisessä Porter Gaud -koulussa ja Mt. Pleasantissa Wando High Schoolissa sekä Kaliforniassa Idyllwild School of Music and the Arts -lukiossa, josta valmistui 1988. Lukion jälkeen hän jatkoi opintojaan Rhode Islande School of Designissa, josta sai 1992 Bachelors of Arts in Illustration -tutkinnon. Opiskeluaikanaan Fairey perusti ensimmäisen yrityksensä Alternate Graphicsin, joka tuotti tarroja, t-paitoja, rullalautoja ja julisteita.[1]

Faireyn teoksia on nykyisin esillä Smithsonian-museossa, Los Angeles County Museum of Artissa, Museum of Modern Artissa ja Victoria and Albert Museumissa.[2]

Faireyn suunnittelema Hope-juliste.

Fairey nousi taiteellaan julkisen huomion kohteeksi Barack Obaman vuoden 2008 presidentinvaalikampanjan aikana, jota varten hän teki laajalle levinneen kampanja-aineiston ja erityisesti julisteen, jossa Obaman kasvojen alle oli kirjoitettu teksti ”HOPE” (suom. Toivo). Teos perustuu uutistoimisto AP:n välittämään valokuvaan, jonka on ottanut Mannie Garcia. Fairey itse nosti kuvan käytöstä oikeusjutun 2009 saadakseen päätöksen siitä, ettei kuvan käyttö loukkaa kuvaajan tekijänoikeutta. Vastakanteen nosti kuvan oikeuksien omistaja AP. Fairey ja AP pääsivät ennen tuomioistuinkäsittelyä sopimukseen, jonka sisällöstä julkistettiin ainoastaan, että AP ja Fairey ryhtyvät yhteistyöhön ja Fairey pyytää vastedes kuvien käytölle luvan. Hope-kuva on liitetty National Portrait Galleryn kokoelmiin.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Shepard Fairey thegiant.org. 23.2.2008. Viitattu 5.3.2009. (englanniksi)
  2. ↑ Smith-Miles, Charmaine: Local woman’s grandson behind the Obama “Hope” poster. Independent Mail, 17.1.2009. Arkisto 4.6.2011. Viitattu 5.3.2009. (englanniksi)
  3. ↑ Pirkko Kotirinta: Kuulun Obama-teoksen oikeuksista syntyi sopu. Helsingin Sanomat, 15.1.2011, sivu C 5.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]