Shlomo Ben-Ami

Shlomo Ben-Ami

Shlomo Ben-Ami (hepr. ‏שלמה בן עמי‎‎, 17. heinäkuuta 1943, Marokko) on israelilainen diplomaatti, poliitikko ja historioitsija, joka toimi Ehud Barakin hallituksen turvallisuus- ja ulkoministerinä sekä Israelin pääneuvottelijana Camp Davidissa.

Ben-Ami opiskeli Tel Avivin ja Oxfordin yliopistoissa ja suoritti tohtorintutkinnon historiassa. Ben-Ami on toiminut Tel Avivin yliopiston historian laitoksen johtajana, Israelin Espanjan suurlähettiläänä ja julkaissut lukuisia kirjoja englanniksi, espanjaksi ja hepreaksi. Vuonna 1996 hänet valittiin Knessetiin ja vuonna 1999 kansallisen turvallisuuden ministeriksi. Elokuussa 2000 David Levyn erottua, Ehud Barak nimitti hänet myös ulkoministeriksi.[1] Ben-Ami toimi näissä tehtävissä Barakin hallituksen kauden loppuun maaliskuuhun 2001 asti. Hän oli myös Israelin pääneuvottelija Camp Davidin neuvotteluissa.[2]

Toisen intifadan alettua Ben-Ami oli vastuussa sekä levottomuuksien tukahduttamisesta, että neuvotteluiden jatkamisesta palestiinalaisjohdon kanssa. The Nation-lehden mukaan Ben-Ami järjesti neuvotteluiden kariuduttua myös Israelin propagandakampanjan, jolla syy Camp Davidin neuvotteluiden epäonnistumisesta ja toisen intifadan syttymisestä pyritiin laittamaan yksinomaan Jasser Arafatin syyksi. [3]

  1. Shlomo Ben-Ami Jewish Virtual Library. Viitattu 24.3. 2007. (englanniksi)
  2. Former Foreign Minister of Israel Greater Talent Network. Viitattu 24.3. 2007. (englanniksi)
  3. Joel Beinin: When Doves Cry. The Nation, 2006, nro April 17. "In his official capacities Ben-Ami presided over both the suppression of the second intifada and the continuation of talks with the Palestinians until Sharon became prime minister. He also orchestrated Israel's campaign to blame the failure at Camp David on Arafat's rejection of Barak's 'generous offer' and to portray Arafat as personally responsible for the intifada and thus not 'a partner for peace'."
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.