Shōen (jap. 荘園) viittaa Japanissa noin 700–1400-luvuilla olemassa olleisiin suurtiloihin tai kartanoihin. Shōenit olivat yksityisiä, veroista vapaita ja usein autonomisia. Ne kehittyivät alun perin keisarin lahjoitusmaista tai temppeleille ja pyhäköille osoitetuista maa-alueista. Niiden vahvistuminen heikensi keisarin valtaa ja johti paikallisen sotilasluokan nousuun. Kun kylistä tuli myöhemmin itsehallinnollisia, daimioille vastaavia feodaalisia läänityksiä, shōenit katosivat.[1]