Sienestys

Sieniä korissa.
Tatteja korissa.
Kaksi sieniveistä: suora ja kokoontaitettava.

Sienestys on etenkin ruoaksi kelpaavien sienten keräämistä luonnosta. Sieniä kerätään, paitsi harrastukseksi ja omaan käyttöön, myös myyntiin. Sientenkeruu on Suomessa jokamiehenoikeus, ja sienten myynnistä saatavat tulot ovat verottomia.[1]

Sienestäjän perustaitoihin kuuluu sienten tuntemus. Joskus myrkkysieniä on erehdytty pitämään syötävinä sieninä, ja ne ovat aiheuttaneet jopa kuolemaan johtaneita myrkytyksiä.

Paitsi syötäväksi, sieniä voidaan kerätä myös värjäyksessä käytettäviksi.

Sieniä kerätään myös päihteeksi. Jotkin sienet on Suomessa luokiteltu huumeiksi[2], joten niiden kerääjä voi syyllistyä rikokseen.

Välineet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sienestyksessä käytettävät välineet ovat yleensä sieniveitsi, kumisaappaat ja kori.[3]

Sienikirja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sienikirja on yksi tärkeimpiä välineitä. Käytettävän kirjan suositellaan olevan mahdollisimman uusi, jotta kuvat ja tiedot olisivat tarkkoja ja ajantasaisia.[3][4]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Verohallinto: Luonnontuotetulojen verotus vero.fi. Viitattu 20.11.2017.
  2. ↑ http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Sienet
  3. ↑ a b Kosonen, Lasse: Uusi perheen sienikirja, s. 12. Porvoo: WSOY,, 1994. ISBN 951-0-19559-6
  4. ↑ Yle: Älä luota vanhaan sienikirjaan – "Tieto sienten myrkyllisyydestä on muuttunut" yle.fi. Viitattu 20.11.2017.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kosonen, Lasse: Sienenmetsästystä. Tunnista parhaat ruokasienet. Helsinki: WSOY, 2015. ISBN 978-951-0-41275-6
  • Lahti, Mauri: Metsästä sieniä!. Hämeenlinna: Karisto, 2006 (2. tarkistettu painos 2007). ISBN 951-23-4743-1
  • Kosonen, Lasse: Uusi perheen sienikirja. Porvoo: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19559-6

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä harrastuksiin tai vapaa-aikaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.