Siikajoki

Tämä artikkeli kertoo Siikajoen kunnasta. Katso muut merkitykset täsmennyssivulta.
Siikajoki

vaakuna

sijainti

Siikajoenkylä talvella.
Siikajoenkylä talvella.
Sijainti 64°48′50″N, 024°45′45″E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Raahen seutukunta
Kuntanumero 748
Hallinnollinen keskus Siikajoenkylä (–2006)
Ruukki (2007–)
Perustettu 1868
Kuntaliitokset Ruukki (2007)
Pinta-ala ilman merialueita 1 062,61 km²
84:nneksi suurin 2022 
Kokonaispinta-ala 1 653,73 km²
64:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 1 053,89 km²
– sisävesi 8,72 km²
– meri 591,12 km²
Väkiluku 4 792
170:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
– väestötiheys 4,55 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 21,2 %
– 15–64-v. 54,1 %
– yli 64-v. 24,7 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 98,2 %
– muut 1,7 %
Kunnallisvero 9,40 %
60:nneksi suurin 2024 [5]
Kunnanjohtaja Pertti Severinkangas
Kunnanvaltuusto 27 paikkaa
  2021–2025[6]
 • Kesk.
 • PS
 • SDP
 • Vas.
 • Kok.
16
4
3
2
2
www.siikajoki.fi
Siikajoen kirkko
Siikajoen vanha vaakuna (1954–2006)

Siikajoki on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan länsiosassa. Kunnassa asuu 4 792 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 1 653,73 km2, josta 8,72 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 4,55 asukasta/km2. Siikajoen naapurikunnat ovat Hailuoto, Liminka, Lumijoki, Raahe ja Siikalatva.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Revonlahdelta ja etenkin Paavolasta on tehty joitakin kivikautisia esinelöytöjä. Siikajoenkylältä ja sen lähialueilta kivikautisia löytöjä ei ole tehty, koska alue oli tuolloin vielä veden alla. Siikajoen tunnetuimpia muinaisjäännöksiä ovat kuitenkin Pesuankankaan ja Linnakankaan jätinkirkot. Ensimmäiset asukkaat saapuivat Siikajoen suulle jo 1400-luvulla, mutta vakinaisesti alue asutettiin vasta 1500-luvun puolivälissä, jolloin seudulle asettui savolaisia uudisasukkaita. Revonlahden seudulle tuli väestöä myös rannikolta. Asutus laajeni nopeasti seuraavina vuosisatoina, paitsi jokilaaksossa asutus oli hidasta, sillä kapea alue ei tarjonnut mahdollisuuksia uudisasutukseen. Väestönkasvu perustui maatalouden ja erityisesti karjanhoidon varaan. Siikajoesta saatiin myös lohta ja siikaa.[7]

Seutu kuului aluksi Saloisten seurakuntaan. Ensimmäinen Siikajoen kirkko rakennettiin todennäköisesti 1589, mutta venäläiset polttivat sen 1591. Siikajoesta tuli 1590 Saloisten kappeli. Vuonna 1600 rakennettiin seurakunnan toinen kirkko ja 1701 otettiin käyttöön uusi puukirkko. Kirkon alkuasu muuttui huomattavasti vuoden 1852 peruskorjauksessa. Omaksi seurakunnaksi Siikajoki erotettiin 1689. Seurakunta käsitti laajan alueen, sillä siihen kuuluivat myöhemmin itsenäistyneet Rantsila, Piippola, Paavola, Pulkkila, Kestilä, Pyhäntä ja Revonlahti. Paavolasta tuli Siikajoen saarnahuone 1702 ja 1811 se liitettiin Siikajoen kappeliksi. Omaksi seurakunnaksi Paavola erotettiin 1874. Revonlahti liitettiin Siikajoen kappeliksi 1845.[7]

Sodat ovat koetelleet Siikajokea usein. Venäläiset hävittivät seutua pahoin muun muassa 1550-luvun lopulla. Suomen sodan aikaan Siikajoen seudulla käytiin tunnettuja taisteluita. 18. huhtikuuta 1808 käytiin Siikajoen taistelu, jossa C. J. Adlercreutzin johtamat joukot löivät J. P. Kulnevin johtaman venäläiset etujoukon. Voitto päätti Ruotsin armeijan koko talven jatkuneen peräytymisen. Revonlahdella käytiin 27.–28. huhtikuuta 1808 yksi Suomen sodan maineikkaimmista taisteluista. Taistelu tunnetaan myös Revonlahden taisteluna. Taistelussa C. A. Adlercreutzin ja C. O. Cronstedtin johtamat joukot löivät perusteellisesti kenraali Bulatovin johtamat venäläiset. Voitto pelasti Ruotsin päävoimat täydelliseltä saarrostukselta.[7]

Siikajoki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikajoki erotettiin 1868 omaksi pitäjäksi. Siikajoen asukasluku kasvoi hitaasti 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Vuonna 1935 asukkaita oli 2 262. Tämän jälkeen väkiluku alkoi laskea poismuuton vuoksi. Vuonna 1960 asukkaita oli 1 703 ja 1980 enää 1 244. Asukasluku alkoi 1980-luvulla uudelleen kasvamaan.[7]

Paavola ja Revonlahti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavola muodostui omaksi kunnaksi 1874 ja Revonlahti 1930. 1970-luvun alussa Paavolassa oli asukkaita runsaat 4 500 ja Revonlahdella 1 000 asukasta.[7]

Kuntaliitokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paavolan, Revonlahden ja Siikajoen kuntien rajat vuoden 1960 tilastokartassa.

Ruukin kunta syntyi Paavolan ja Revonlahden kuntien yhdistyessä vuonna 1973. Kunnan nimi tuli tuolloisen Paavolan kunnassa sijainneen Ruukin kylän nimestä.[8]

Ruukin ja Siikajoen kunnat lakkautettiin ja niiden tilalle perustettiin uusi Siikajoen kunta 1. tammikuuta 2007 molemmissa kunnissa järjestetyn kansanäänestyksen jälkeen. Uuden kunnan keskustaajamaksi tuli Ruukki. Kunnan nykyinen vaakuna peilaa kuntahistoriaa. Tähdet ovat peräisin Revonlahden vaakunasta, yläreunaltaan sahakorkoinen ja alareunaltaan aaltokorkoinen hirsi on Paavolan vaakunasta ja kala Siikajoen vaakunasta.

Vuonna 2015 Raahen kaupunki sekä Pyhäjoen ja Siikajoen kunnat neuvottelivat yhdistymisestä uudeksi Raahen kaupungiksi. Liitoksen oli tarkoitus toteutua vuoden 2017 alusta.[9] Pyhäjoen kunnanvaltuusto hylkäsi yhdistymisehdotuksen.[10]

Väestönkehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970 ja viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Siikajoen väestönkehitys 1880–2020
Vuosi Asukkaita
1880
  
 6 170
1890
  
 7 130
1900
  
 7 739
1910
  
 7 642
1920
  
 8 079
1930
  
 8 523
1940
  
 8 731
1950
  
 9 773
1960
  
 8 932
1970
  
 6 976
1980
  
 6 122
1985
  
 6 419
1990
  
 6 583
1995
  
 6 507
2000
  
 6 061
2005
  
 5 808
2010
  
 5 682
2015
  
 5 466
2020
  
 5 140
Lähteet: Vuodet 1880–1970[11] ja 1980–2015 Tilastokeskus[12]

Luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruukinkosken voimalaitos Siikajoessa.
Revonneva Siikajoen itäosissa.

Siikajoen alue on tyypillistä Pohjanmaan lakeutta, jota elävöittävät vain loivakaarteiset kohoumat ja kuntaa halkova Siikajoki.[7]

Kallioperä on pääasiassa grano-, kvartsidioriittia, graniittia ja migmatiittia, pohjoisessa on myös granoriittia. Alueella jonkin verran myös gabroa ja amfiboliittia. Kallioperä on yleisten maalajien peitossa. Rannikon tuntumassa on tuulten kasaamia dyynejä. Moreenimaita on vain kunnan eteläosassa, mutta sen sijaan turvemaita on paljon. Siikajoen pohjoispuolella vallitseva maalaji on hiekka. Joen eteläpuolella maaperä on joki- ja purolaaksoissa hiesua ja savea. Purolaaksojen välissä aaltoilevat moreeniselänteet. Pohjoisessa Limingan rajalla on loivarinteinen harjumuodostuma. Revonlahden seudulla yleisimmät maalajit ovat hiekka ja hiesu.[7]

Voimakkaan maankohoamisen ja jokien tuoman lietteen vuoksi kunnan rantaviiva muuttuu jatkuvasti. Saaria on vain Siikajoen suun seutuvilla. Kunta on pääasiassa alavaa lakeutta. Maasto kohoaa loivasti luoteesta kaakkoon ja saavuttaa eteläosissa 80 metrin tason. Kunnan korkein kohouma ovat Ahvenharju Vihannin vastaisella rajalla. Tauvon Ulkonokassa on 128 hehtaarin laajuinen linnustonsuojelualue.[7]

Kunnan ranta-alueilla, varsinkin Tauvonniemen seudulla on kasvittomia dyynialueita. Kauempana rannikolta on mäntymetsää kasvavia kankaita. Sisämaata kohti kankaat muuttuvat kosteammiksi ja soiden osuus kasvaa. Laajimpia suoalueita ovat mm. runsaasta linnustostaan tunnettu Lumineva, Isoneva, Pahaneva, Navettaneva, Revonneva, Matoneva, Kivikartanonneva ja Valkeisneva-Kaakkurinneva.[7]

Siikajoen huomattavin vesistö on Siikajoki, joka saa alkunsa Suomenselän vedenjakajalta. Siikajoki on ollut aikoinaan arvokas lohijoki, mutta jokisuun madaltuessa lohen nousu jokeen on vaikeutunut. Vuosina 1986–1987 toteutettu jokisuun ruoppaus ja kalaportaiden rakentaminen kuitenkin paransi tilannetta. Siikajoen tärkeimmät sivujoet kunnan alueella ovat Luohuanjoki ja Ohtuanoja. Siikajoki on kasannut suulleen Simpukkasäikän suiston. Muita jokia kunnan alueella ovat vähäinen Majavaoja sekä eteläisimmän osan poikki virtaava Olkijoki. Järviä kunnan alueella ei ole lainkaan, vain muutamia lampia.[7]

Yhteydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan päätiet ovat valtatie 8, kantatie 86 ja seututie 807. Vanhastaan koko kunnan läpi kulkeva Siikajoki on toiminut sahateollisuuden tukinuittojen kuljetusväylänä Oulujärveltä saakka Siikajoen uittokanavan kautta. Vuonna 1886 Ouluun saakka jatkettu Pohjanmaan rata kulkee Ruukin kautta. Eräänä tuon ajan perintönä on Ruukissa kunnanviraston molemmin puolin kaksi rautaista niitattua siltaa. Vanhempi siirrettiin nykyiselle paikalleen rautatiesillaksi, ja ”Huokausten silta” on nykyisin kevyemmän liikenteen käytössä.

Teollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikajoella toimii saha- ja puutavarateollisuuden (Ruukki Wood, MSJ-Wood), metalli- ja konepajateollisuuden (FinnBlast, MariComp, Reko-Kone), eristevalmistuksen (Ruukin EPS) ja muiden alojen yrityksiä. Huomattava osa teollisuudesta on keskittynyt Ruukin yrityspuistoon.

Siikajoella tuotetaan vesivoimaa Pöyryn ja Ruukinkosken voimalaitoksissa, jotka siirtyivät Revon Sähkön myynnin yhteydessä Vattenfallin omistukseen. Nykyään voimalaitokset ovat Koskienergia OY:n omistuksessa.

Palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikajoen kunnanvirasto sijaitsee Ruukissa.

Siikajoella on viisi peruskoulua: Gumeruksen koulu, Louhuan koulu, Paavolan koulu, Revonlahden koulu ja Ruukin koulu. Kunnassa on kaksi toisen asteen oppilaitosta, Siikajoen lukio ja Ruukin maaseutuopisto. Lukio toimii Ruukin koulun kanssa samoissa tiloissa. Oppilaitokset tekevät yhteistyötä hevostalouden alalla.[13]

Siikajoella sijaitsevat Ruukin ja Siikajoenkylän terveysasemat.[14]

Kyliä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luohua on Siikajoen kylistä väestönsä keski-iältä nuorin: 27 pro­sent­tia ky­län asuk­kais­ta on al­le 15-vuo­ti­ai­ta. Toisena oli vuonna 2015 Revonlahti 26 pro­sent­illa, kolmantena Sii­ka­jo­en­ky­lä eli kirkonkylä 23 pro­sentilla­. Vanhin väestö Siikajoen kylistä oli Karinkannassa ja Tuomiojalla (ent. Lappi).[15]

Siikajoen muita kyliä ovat Hartaanselkä, Heinolahti, Jauhoniemi, Karinkanta, Keskikylä, Kivijärvi, Kuivaniemi, Merikylä, Paavola (entinen Pehkola, kirkonkylä), Relletti, Ruukki (kuntakeskus), Saarikoski, Tauvo ja Ylipää.

Taajamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Siikajoella oli 5 447 asukasta, joista 2 581 asui taajamissa, 2 828 haja-asutusalueilla ja 38:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Siikajoen taajama-aste on 46,9 prosenttia.[16] Siikajoen taajamaväestö jakautuu neljän eri taajaman kesken:[17]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Ruukki 1 183
2 Paavola 444
3 Siikajoenkylä 440
4 Revonlahti 428

Kunnan keskustaajama on lihavoitu.

Seurakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Siikajoella on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[18]

Seurakunta toimii myös Raahen kaupungin alueella. Siikajoki on väkiluvultaan Suomen suurin itsenäinen kunta ilman omaa evankelis-luterilaista seurakuntaa.lähde?

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Siikajoen alueella toimii Oulun ortodoksinen seurakunta.[19]

Entiset seurakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Siikajoen kunnan nykyisellä alueella.[18]

Saaria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen saaria ovat Alasaari, Eteläsäikkä, Isosaari, Karinkannanmatala, Konisaari, Kreivinsaari, Lammassaari, Lohisaari, Lukkarinsaari, Meijerisaari, Pannukakkusaari, Passerikari, Pekkalansaaret, Pirilänsaari, Pohjolansaari, Rautakallio, Simppusäikkä ja Vareskari.

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikajoen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla siika-perunakeitto, rieska ja makiajuusto.[20]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ Kuntavaalit 2021, Siikajoki Oikeusministeriö. Viitattu 27.11.2021.
  7. ↑ a b c d e f g h i j Kalevi Rikkinen ym.: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5
  8. ↑ Yhdistyvien kuntien nimet Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. 30.5.2008. Arkistoitu 5.6.2011. Viitattu 18.10.2010.
  9. ↑ Leppävuori, Anna: Raahen seudulla harkitaan yhdeksi kaupungiksi yhdistymistä – Oulussa kuntaliitokset eivät nyt kiinnosta 12.1.2015. Yle Uutiset. Viitattu 27.2.2022.
  10. ↑ Myllykoski, Timo: Raahen alueen kun­ta­lii­tos kaa­tu­mas­sa – Py­hä­jo­ki hylkäsi yk­si­mie­li­ses­ti Kaleva. 23.4.2015. Viitattu 15.4.2022.
  11. ↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) (sivut 282–283) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 14.7.2018.
  12. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 11.1.2018.
  13. ↑ Perusopetus Siikajoen kunta. Viitattu 22.5.2023.
  14. ↑ Terveys ja hyvinvointi Siikajoen kunta. Viitattu 22.5.2023.
  15. ↑ Junttila, Kirsi: Luohua on Siikajoen lapsellisin kylä Siikajokilaakso. 2.2.2015. Arkistoitu 20.6.2018. Viitattu 20.6.2018.
  16. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 6.12.2018.
  17. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 6.12.2018.
  18. ↑ a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  19. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/oulun-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 175. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]