Siipikävely (engl. wing walking) on kävelemistä kaksitasoisen lentokoneen siivellä koneen ollessa ilmassa.[1]
Siipikävelijöitä esiintyi paljon lentonäytöksissä etenkin 1920-luvulla. Heistä varhaisimpia ja kaikkein tunnetuin oli Ormer Locklear. Hän liittyi Yhdysvaltain armeijan ilmavoimiin vuonna 1917 ja alkoi kävellä koneidensa siivillä korjatakseen niitä lennossa. Locklearin esimiehet rohkaisivat miehen toimintaa, sillä se sai muut lentäjät luottamaan koneidensa turvallisuuteen. Armeijan jälkeen Locklear ryhtyi esiintymään lentonäytöksissä ja kehitti monia uusia siipikävelytekniikoita, joista tuli alan perustemppuja. Hän muun muassa seisoi siivellä käsillään sekä roikkui siivestä. Locklearin jälkeen muut siipikävelijät kehittivät tekniikoita edelleen. Myös myöhemmin kuuluisaksi noussut lentäjä Charles Lindbergh oli lentouransa alussa siipikävelijä.[2]
Siipikävelijöiden temppuja jouduttiin rajoittamaan Yhdysvalloissa sen jälkeen, kun moni oli kuollut uhkarohkeita temppuja yrittäessään, mukaan lukien Locklear. Vuonna 1936 siipikävely kiellettiin Yhdysvalloissa kokonaan alle 457 metrissä. Tämä oli myrkkyä lajille, sillä yleisö ei nähnyt liian korkealla yläilmoissa tehtyjä temppuja. Esiintyjien laskuvarjopakon myötä laji menetti myös vaarallisuutensa, joka oli kiehtonut yleisöä.[3]
Rajoituksista huolimatta siipikävelynäytöksiä järjestetään kuitenkin Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa edelleen, ja esimerkiksi vuonna 2006 maailmassa järjestettiin yhteensä 269 näytöstä.[2]