Pjotr Tšaikovskin toinen sinfonia (c-molli, op. 17) on vuonna 1872 sävelletty ja vuosina 1879–1880 revisoitu sinfonia.[1][2] Erityistä teoksessa on se, että teemoina on käytetty kansansävelmiä, ja myös Tšaikovskin itse kehittämissä teemoissa on kansanlaulun piirteitä. Tämä oli tyypillisempää Viiden ryhmälle ja tekikin vaikutuksen varsinkin Nikolai Rimski-Korsakoviin. Sinfoniassa käytetyt kansansävelmät ovat ukrainalaisia. Musiikkikriitikko Nikolai Kaškin antoi sinfonialle lisänimen ”Vähävenäläinen”. Vähä-Venäjä on Ukrainasta Venäjällä käytetty nimitys, joka kuitenkaan ei ollut Ukrainassa arvossa pidetty edes 1800-luvulla.[1]
Tšaikovskin toisen sinfonian ensimmäisen osan avaa pitkää käyrätorvelle laadittu soolo, joka perustuu kansanlauluun ja johon palataan toistuvasti. Toinen osa on häämarssi Tšaikovskin itse hylkäämästä oopperasta Undina. Kolmas osa on ABA-muotoinen scherzo. Sinfonian päättävä finaali oli osista säveltäjän henkilökohtainen suosikki. Siinä kansansävelmien käyttö on yhdistetty innovatiiviseen rakenteeseen ja epätavalliseen harmoniseen etenemiseen.[1] Sinfonian revisoinnin yhteydessä Tšaikovski teki laajoja muutoksia teoksensa ensimmäiseen osaan ja finaaliin.[2]
Tšaikovskin toisen sinfonian tyypillinen esitys kestää hieman yli puoli tuntia.[1][2]