Dmitri Šostakovitšin sinfonia nro 6 (h-molli, op. 54) on kolmiosainen sinfonia, joka kantaesitettiin 5. marraskuuta 1939.[1]
Neuvostoliiton taiteellinen ilmapiiri oli murroksessa kuudennen sinfonian säveltämisen aikoihin. Säveltäjiä kannustettiin tekemään saksalaisvastaisia teoksia ainakin ennen Molotov–Ribbentrop-sopimusta, mutta saksalaisvastaiset teokset palasivat suosioon Operaatio Barbarossan käynnistyttyä.[1] Šostakovitšin sinfonia nro 5 oli kantaesitetty vuonna 1937, ja sen jälkeen Šostakovitš ilmaisi halunsa tehdä seuraavasta sinfoniastaan kuorosinfonia[1] Vladimir Leninistä suurena venäläisen kansan poikana ja kansanjohtajana.[2] On kyseenalaista, aloittiko Šostakovitš kuudetta sinfoniaansa todellisuudessa Lenin-sinfoniana; lopulta säveltäjä omisti Leninille sinfonian vasta 1960-luvun alussa kahdennentoista sinfoniansa muodossa. Siitä tuli kuudennen sinfonian tavoin puhtaasti soittimellinen.[2] Šostakovitš tunsi toisaalta tarvetta patrioottisen musiikin tekemiseen, koska valtakoneisto oli jo raivostunut oopperasta Mtsenskin kihlakunnan lady Macbeth, joka kiellettiin vuonna 1936. On esitetty, että toisaalta Šostakovitš kuitenkin pelkäsi patrioottisen teoksen mahdollisesti saamaa kielteistä vastaanottoa, jollainen olisi ollut vaarallinen.[1]
Šostakovitšin kuudennen sinfonian kantaesitys jäi vähäiselle huomiolle. Samassa konsertissa kantaesitetty Sergei Prokofjevin kantaatti Aleksanteri Nevski puolestaan sai paljon arvostusta osakseen.[1] Musiikkikriitikko Ivan Martynovin mukaan odotuksissa oli ollut Šostakovitšilta vastaavanlainen dramaattisuudessaan yhtenäinen teos kuin viides sinfonia. Monien odotuksien vastaisesti kuudes sinfonia osoittautuikin rakenteeltaan epätavalliseksi abstraktiksi teokseksi.[2]
Šostakovitšin kuudennen sinfonian avausosa on hidas, ja sitä on kuvattu tunnelmaltaan synkäksi. Kaksi myöhempää osaa ovat kevyempiä, nopeita ja eloisia. Ensimmäinen osa on pidempi kuin kaksi sen jälkeistä osaa yhteensä.[2][1]