Sinikevätyökkönen

Sinikevätyökkönen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Maayökköset Noctuinae
Suku: Cerastis
Laji: rubricosa
Kaksiosainen nimi

Cerastis rubricosa
(Denis & Schiffermüller, 1775)

Katso myös

  Sinikevätyökkönen Commonsissa

Sinikevätyökkönen (Cerastis rubricosa) on keväisin lentävä maayökköslaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka

Sinikevätyökkönen on keskikokoinen, ruskeanharmaa yökköslaji, jonka etusiipien pinnassa on nähtävissä sinipunaista sävyä. Etusiivissä on useimmille muille yökköslajeille tyypilliseen tapaan monimutkainen suojaväri. Siivet ovat selvästi poikkijuovaiset, ja poikkiviivojen kohdalla siiven reunassa on tumma täplä. Siiven aaltoviiva on voimakkaasti aaltoileva. Sekä rengas- että munuaistäplää ympäröi punertava rengas ja munuaistäplän takaosa ovat tummia. Takasiivet ovat tasaisen harmaat, selästä etusiipiä vaaleammat. Siipiväli on 32–38 mm.[1][2]

Toukka on punertavanharmaa, ja nuorena sen selkäpuolella on kaksi kapeaa vaaleaa viivaa ja kyljissä leveämmät vaaleat raidat. Vanhemmiten selkäviivat muuttuvat katkonaisiksi.[3]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajia esiintyy Euroopassa Välimereltä napapiirin pohjoispuolelle. Levinneisyysalue jatkuu Siperian poikki pitkälle Japaniin asti. Yksilöt Lähtevät lentoon ensimmäisten lämpimien kevätpäivien koittaessa, ja perhosia tavataan Suomessa huhtikuun puolivälistä kesäkuuhun.[4]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erittäin yleinen perhoslaji, joka viihtyy monenlaisissa ympäristöissä metsistä avoimille niityille ja tienvarsille.[5] Toukat ovat yöaktiivisia[6]. Talvehtii kotelona.

Ravintokasvi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan ravinnoksi kelpaavat ainakin harmaaleppä, maitohorsma, ranta-alpi sekä mustikka.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]