Sinitatti

Sinitatti
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Sienet Fungi
Kaari:	Kantasienet Basidiomycota
Alakaari:	Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka:	Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka:	Agaricomycetidae
Lahko:	Boletales
Heimo:	Gyroporaceae
Suku:	Lokerotatit Gyroporus
Laji:	cyanescens
Kaksiosainen nimi
Gyroporus cyanescens (Bull.) Quél 1886.[1]
Katso myös
Sinitatti Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Sinitatti (Gyroporus cyanescens) on Suomessa harvinainen kastanjatatin sukuinen sienilaji. Se on hyvin vaalean-kermanvärinen, lakin pinta hieman kellertävä, epätasaisen poimuinen ja nukkainen samoin kuin paksu lokeroinen jalkakin. Pillit ovat tiheässä. Sieni muuttuu nopeasti vioittuneista kohdastaan indigonsiniseksi. Sitä kehutaan erinomaisen makuiseksi. Suomessa sitä on tavattu enimmäkseen etelärannikolla eikä se ole varsinainen synkkien metsien laji, mutta viihtyy mäntyjen ja jalojen lehtipuiden kanssa.^{[2][3][4][5][6]}

Sinitatti mainitaan potentiaaliseksi myös sienivärjäyksessä sisältämänsä gyrosyaniinin vuoksi, mutta harvinaisuutensa vuoksi sitä ei liene Suomessa kokeiltu.^[7]

Lähteet

1. Gyroporus cyanescens Index Fungorum. Viitattu 4.10.2015.
2. Liisa Sarakontu: Suomen tattilajit kolumbus.fi. 2015. Arkistoitu 9.11.2016. Viitattu 4.10.2015.
3. Pierre Montarnal: Natuurgids voor de Paddestoelen, s. 133. Geneve, Deurne-Antwerpen: W.P.H.I, Geneve, Zuid-Nederlandse Uitgiverij, Deurne-Antwerpen, 1964.
4. Tauno Ulvinen (toim.): Suursieniopas, s. 47. Helsinki: Suomen sieniseura, 1976.
5. N.E.Makarova: Справочник-определитель:Грибы - более 120 видов, s. 130. Moskova/Minsk: АСТ/Харист, 2005. ISBN 978-5-17-013626-1 / ISBN 978-985-16-2048-3
6. Salo - Niemelä - Salo: Suomen sieniopas, s. 24. Helsinki: Kasvimuseo, WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3
7. Carla & Erik Sundström: Sienivärjäys, s. 47. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-7-07407-5