Sinitta | |
---|---|
Sinitta vuonna 2012 |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Sinitta Renet Malone |
Syntynyt | 19. lokakuuta 1963 Seattle, Washington |
Kansalaisuus | Yhdysvallat |
Ammatti | laulaja, tanssija, näyttelijä |
Puoliso | Andy Willner ( 2002; 2010) |
Lapset | 2 |
Sukulaiset | Amii Stewart (täti) |
Muusikko | |
Laulukielet | englanti |
Aktiivisena | 1981- |
Tyylilajit | pop, disco, R&B |
Levy-yhtiöt |
Syco Fanfare Fanfare |
Aiheesta muualla | |
[sinitta.com Kotisivut] | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Sinitta Renet Malone (19. lokakuuta 1963 Seattle, Washington, Yhdysvallat) on yhdysvaltalaisbrittiläinen laulaja ja näyttelijä. Hänen hittilevytyksiään ovat muun muassa "Toy Boy", "G.T.O." sekä "Cruising". Sinitta oli suosionsa huipulla 1980-luvun lopulla, jolloin hänet tunnettiin ensisijaisesti tuottajakolmikko Stock Aitken Watermanin laulajana. Hän on esiintynyt myös useissa musikaaleissa.
Sinitta Malone oli koulunsa ainoa tummaihoinen tyttö. Hän kertoo olleensa "luokan klovni" ja "viihdyttäjä".[1] Grease-elokuva vaikutti nuoren Sinittan päätökseen ryhtyä seuraamaan sukulaistensa jalanjälkiä viihdeteollisuuteen. Hänen äitinsä on laulaja Miquel Brown ja tätinsä laulaja Amii Stewart.
Koreografi Gillian Gregory kiinnitti Sinittan Francinen osaan yhdysvaltalaisessa elokuvassa Shock Treatment vuonna 1981. Tämän jälkeen Sinitta esiintyi eräissä musikaaleissa Lontoon lavoilla. Tulevina vuosina hän sai yhä uusia rooleja esityksissä Lontoon West Endissä. Hän oli mukana muun muassa musikaaleissa Street Angels, Cats, Mutiny ja Hair. Vuonna 1986 Sinittalla oli sivuosa intiaanineitona elokuvassa Foreign Body.
Sinittan ensimmäinen soololevytys oli "Never Too Late" Magnate Records -yhtiölle. Laulun mixasi tuottaja Jellybean. Sitä seurasi kappale "I Could Be". Hän alkoi saada runsaasti työtehtäviä taustalaulajana. Ennen varsinaista soolouraansa hän lauloi myös muun muassa mainossävelmiä. Laulajattaren ensimmäinen hittisingle oli "So Macho". Kappaleen tuottivat J.G. Hargreaves ja Mick Parker. Vuonna 1987 Sinitta levytti joukon singlejä tuottajakolmikko Stock Aitken Watermanin (SAW) johdolla: "Toy Boy", "G.T.O." ja "Cross My Broken Heart" olivat hittejä ympäri Eurooppaa. Ne julkaistiin albumilla Sinitta (1988). Sinitta lopetti esiintymisen musikaaleissa ja alkoi keikkailla maailmalla. Euroopan lisäksi hänen laulunsa menestyivät Yhdysvalloissa, Japanissa sekä Australiassa.
Vuonna 1989 ilmestyneellä Wicked-albumilla julkaistiin yksi SAW-tuotanto: "I Don't Believe in Miracles". Samalla albumilla oli useita uusia tulkintoja 1970-luvun hiteistä, kuten "Right Back Where Started From", "Hitchin' a Ride" sekä "Love on the Mountain Top". Tuottajina olivat Ralf René Maué sekä Phil Harding.
SAW:n vaikutus hiipui 1990-luvulla ja myös Sinittan suosio laski. Hän vaihtoi tyyliä ja nauhoitti Supremes-EP:n (1993) sekä albumin Naughty Naughty (1995). Kumpainenkin sisältää uusia versioita Motownin kappaleista. Vuonna 1990 Sinitta tulkitsi Joan Armatradingin sävelmän "Love and affection". Vuonna 1993 julkaistiin "Aquarius", joka on sävelmä musikaalista Hair.
Sinitta palasi musikaalien pariin. Hänet nähtiin teoksissa Hair sekä Smokey Joe's Café. Musikaalissa What a Feeling hän esitti itseään. 1997 Sinitta antoi äänensä kuvitteellisen The Mojams -yhtyeen singlejulkaisulle "You Can Do Magic". Singlen tuottivat Mike Stock ja Matt Aitken. Singlen kansikuvana käytettiin Britannian entisen terveysministerin Edwina Currien tyttären Debbie Currien kasvoja. Sinittan nimeä ei mainittu lainkaan.
2000-luvulla Sinitta on työskennellyt myös kulissien takana uusien kykyjen löytämiseksi ja kehittämiseksi. Näihin lukeutuvat muun muassa Daniel ja Natasha Bedingfield sekä Mylene Klass. Sinitta on ollut mukana myös erinäisissä televisiotuotannoissa Britanniassa, kuten tuomarina ITV-kanavan ohjelmassa Grease Is the Word, jossa haettiin henkilöitä Sandyn ja Dannyn osiin musikaalissa Grease. Vuonna 2007 Sinitta levytti uuden version 1980-luvun hitistään "Toy Boy".
Sinitta Malone meni maaliskuussa 2002 naimisiin tuolloin 47-vuotiaan liikemiehen Andy Willnerin kanssa.[2] Useiden keskenmenojen jälkeen pari päätyi adoptoimaan ja vuonna 2007 perhe kasvoi pojalla ja tyttärellä. Sinittalla on ollut aikeita adoptoida lisää lapsia.[3] Sinitta kertoi brittiläisessä Daily Mail -lehdessä tammikuussa 2008 adoptioprosessistaan:
»"Katselin (lehdestä) kaunista mustaihoista vauvaa Madonnan sylissä ja yksinkertaisesti purskahdin kyyneliin. Kaipuun ja menetyksen tunne vyöryi ylitseni.
Vapisin ja tärisin, mutta soitin sosiaalineuvojalleni kännykästäni ja rukoilin häneltä. Sanoin: 'Tiedän, ettei meitä ole vielä hyväksytty (adoptoimaan), ja tiedän etten ole Madonna, mutta jos se mitä teen työkseni auttaa asiaa, herran tähden auttakaa minua...'
Sosiaalineuvoja sanoi: 'Emme ole unohtaneet Teitä. Itse asiassa tapasimme pienen tytön jokin aika sitten ja tulitte mieleemme. Hän jopa muistuttaa Teitä ulkonäöltään.'"[2]»
Nuoruudessaan Sinitta seurusteli muun muassa näyttelijä Brad Pittin kanssa.lähde?
Eräissä lähteissä Sinitta Malonen syntymäpaikaksi on mainittu Washington (DC). Hänen syntymävuodekseen on mainittu lähteestä riippuen 1964, 1966 tai 1968.
CD Atlantic (1988)
|
(Julkaistu Skandinaviassa) CD Mega (1989)
|
CD Fanfare (1989)
|
(Japanin julkaisu) CD Victor (1990)
|
(Aasian painos) CD Timbuktu (1995)
|
(Japanin painos) CD RCA/BMG (1998)
|
CD Going For A Song (1999)
|
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |