Sinkkiglukonaatti

Sinkkiglukonaatti
Tunnisteet
CAS-numero 4468-02-4
PubChem CID 443445 ja 452949
Ominaisuudet
Molekyylikaava (C6H11O7)2Zn
Moolimassa 455,685
Ulkomuoto Valkea kiinteä aine[1]
Liukoisuus veteen 100 g/l[1]

Sinkkiglukonaatti ((C6H11O7)2Zn) on sinkki- ja glukonaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään lisäravinteissa ja eläinten rehuissa sinkin lähteenä.[1][2]

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa sinkkiglukonaatti on valkeaa tai lähes valkeaa kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja hyvin vähän etanoliin, mutta ei muihin orgaanisiin liuottimiin. Se voi esiintyä kidevedellisenä aina trihydraattiin saakka riippuen valmistustavasta. Yhdistettä valmistetaan neutraloimalla muita sinkkiyhdisteitä glukonihapolla. Sinkkiglukonaattia käytetään ravintolisissä ja eläinten rehussa sinkin lähteenä, koska tässä muodossa sinkki on helposti imeytyvää.[1][3]

Käyttöturvallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinkkiglukonaatin LD50-arvo on >5 g/kg (rotille suun kautta annosteltuna).[1] Sitä pidetään yleisesti turvallisena lisäravinteena ihmisille, tosin yhdessä tapauksessa kaksi vuotta jatkuneen käytön jälkeen nauttijalle kehittyi anemia ja neutropenia.[4] Myös anosmiaa on raportoitu käytön seurauksena.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 304. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 19.1.2020. (englanniksi)
  2. ↑ S. A. Barrie, J. V. Wright, J. E. Pizzorno, E. Kutter & P. C. Barron: Comparative absorption of zinc picolinate, zinc citrate and zinc gluconate in humans. Agents and Actions, kesäkuu 1987, 21. vsk, nro 1-2, s. 223–228. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ George A. Burdock: Encyclopedia of food and color additives, s. 2989–2990. CRC Press, 1997. ISBN 9780849394164 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 19.1.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Carol Walsh, Harold Sandstead, Ananda S. Prasad, Paul M. Newberne & Pamela J. Fraker: Zinc: health effects and research priorities for the 1990s. (supplement 2) Environmental Health Perspectives, kesäkuu 1994, 102. vsk, s. 5–46. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  5. ↑ Bruce W. Jafek, Miriam R. Linschoten & Bruce W. Murrow: Anosmia after intranasal zinc gluconate use. American Journal of Rhinology & Allergy, 2004, 18. vsk, nro 3, s. 137–141. PubMed:15283486 doi:10.1177/194589240401800302 Artikkelin verkkoversio. (pdf) (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)