Sinkkikromaatti

Sinkkikromaatti
Tunnisteet
CAS-numero 13530-65-9
PubChem CID 26089
Ominaisuudet
Molekyylikaava ZnCrO4
Moolimassa 181,38
Ulkomuoto Keltainen kiteinen aine
Sulamispiste 316 °C[1]
Tiheys 3,4 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Sinkkikromaatti (ZnCrO4) on sinkki- ja kromaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään väriaineena.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa sinkkikromaatti on keltaista kiteistä ainetta. Yhdisteestä tunnetaan myös useita kidevedellisiä muotoja. Aine ei liukene veteen, mutta liukenee paremmin happoihin. Sinkkikromaatti on voimakas hapetin ja karsinogeenista.[2][3][4]

Sinkkikromaattia valmistetaan saostamalla vesiliukoisten sinkkisuolojen liuoksista kromaattien avulla tai sinkkioksidin, rikkihapon ja kaliumdikromaatin reaktiolla. Jälkimmäisessä tavassa rakenteeseen jää kaliumioneja ja tuotetta kutsutaan sinkkikeltaiseksi.[2][3][5]

Sinkkikromaattia käytetään depolarisaattorina sinkkiparistoissa ja pigmenttinä korroosionestomaaleissa. Yhdisteen karsinogeenisuuden vuoksi sitä on korvattu sinkkifosfaatilla.[2][3][5][6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–100. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 12.1.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c J. Paul MacMillan, Jai Won Park, Rolf Gerstenberg, Heinz Wagner, Karl Köhler & Peter Wallbrecht: Strontium and Strontium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
  3. ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 424. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  4. ↑ Sinkkikromaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 12.1.2023
  5. ↑ a b Billie J. Page & Gary W. Loar: Chromium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001.
  6. ↑ Korroosionestopigmenteistä Tikkurila. Viitattu 12.1.2023.