Siperian historia

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Tobolsk Sergei Mihailovitš Prokudin-Gorskin kuvaamana 1909-1915.

Esihistoriallisena aikana Siperiaa asuttivat metsästäjä-keräilijäheimot, jotka puhuivat ilmeisesti paleoaasialaiseen kieliryhmään kuuluvia kieliä.[1] Jossakin vaiheessa kivikaudella jokin länsisiperialainen kansa Ural-vuoriston lähistöllä omaksui uralilaiseen kielikuntaan kuuluvan kielen. Tästä kielenvaihdoksesta syntyivät samojedikielet.[2] Uralilainen kielikunta ei nimestään huolimatta oli peräisin Uralilta vaan sen länsipuolelta Euroopasta. Itä-Siperiaan saapui etelästä turkkilaiskieliä puhuvaa paimentolaisväestöä tai ainakin siellä omaksuttiin näiden kieli. Näin syntyivät jakuutit. Siperiaan on tullut myöhemminkin turkkilaiskielisiä, muun muassa tataarit. Siperiaan saapui paimentolaisten mukana muitakin kieliä, muun muassa tunguusikielet ja myöhemmin 1200-luvulla sotaisasti mongolikielet.

1200-luvulla mongolit valloittivat vielä nimettömän alueen Uralin itäpuolelta. Mongolien ote alueeseen kuitenkin heikkeni, ja erillisestä Sibirin (Siperia) valtakunnasta mainitaan vuonna 1406. 1440-luvulla Siperia itsenäistyi lopullisesti mongolien Kultaisen ordan hajotessa, ja muodostui Siperian kaanikunta.

Pian syntyi kuitenkin ristiriitoja Venäjän kanssa, joka pyrki innokkaasti hankkimaan lisäalueita idästä 1500-luvulla (Kazan 1552, Astrahan 1554, Sibirin kaupunki 1583 ja vähitellen koko tataarivaltakunta). Venäläiset tunkeutuivat seudulle 1600-luvulla jokia pitkin, perustivat useita kaupunkeja (Tomsk 1604, Jenisejsk 1619, Jakutsk 1632) ja pääsivät 1619 Ohotanmerelle. Vuoden 1680 rajajärjestelyissä Kiinan ja Venäjän väliseksi rajaksi määrättiin Jablonovyivuoret, mikä rajasi Siperian alueen etelästä. Nykyisin Siperian kielellinen kirjo on laaja, kun alueelle on tunkeutunut Venäjän vallan aikana ja neuvostoaikana myös slaavilaisten kielten puhujia.

Siperiaa on käytetty vuodesta 1593 karkotusalueena, jonne aluksi lähetettiin törkeistä rikoksista tuomittuja sotavankeja ja 1700-luvulta lähtien sotavankeja ja poliittisia vankeja. 1900-luvulla alueelle alettiin perustaa myös pakkotyöleirejä.[3] Neuvostoliitossa 1930-luvun lopulla alkaneet Josif Stalinin poliittisista syistä toimeenpannut vainot vaativat n. 1,5 miljoonaa ihmishenkeä.

Siperian radan rakentaminen 1891–1904 pani alulle muuttoliikkeen Siperiaan ja merkitsi alkua sen luonnonvarojen merkittävälle hyödyntämiselle sekä laajalle teollistamiselle.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 172. Gaudeamus, 1998. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  2. ↑ Uralilaiset kielet ja kansat M. A. Castrenin seura. Viitattu 6.6.2023.
  3. ↑ Viola Heistonen: Siperiaan karkotetut suomalaiset Blogit. 18.7.2017. Uusi Suomi. Viitattu 6.6.2023.
  4. ↑ Antti Helin: Siperian rata - Junamatka Venäjän halki Kerranelamassa. Viitattu 6.6.2023.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.