Sivistys tarkoittaa kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa ja henkistä kehittyneisyyttä. Voidaan puhua opillisesta tai muodollisesta sivistyksestä, akateemisesta sivistyksestä, humanistisesta ja luonnontieteellisestä sivistyksestä, yleissivistyksestä tai kansansivistyksestä, toisaalta taas ihmisen sisäisestä kehittyneisyydestä. Jälkimmäiseen, henkisen kypsyyden merkitykseen, saatetaan viitata ”sydämen sivistyksenä”. Lisäksi sanaa sivistys käytetään kulttuurin tai sivilisaation synonyymina.[1]
Suomen kielen sana sivistys on Reinhold von Beckerin sepittämä, ja se tuli nykymerkityksessään käyttöön 1820-luvulla. Sana pohjautuu sanoihin siveä, siivo.[2][3]
Jantunen, Timo & Ojanen, Eero (toim.): Sydämen sivistys. Kasvatuksen ytimessä. Helsinki: Aurinko, 2011. ISBN 978-952-230-238-0
Kauppila, Juha & Harinen, Päivi (toim.): Sivistyksen tarina. Uskomuksia, lupauksia ja lunastuksia: Millainen sivistysyhteiskunta Suomi on? Joensuu: Joensuun yliopisto, 2004. ISBN 952-458-490-5
Kivistö, Sari & Sami Pihlström: Sivistyksen puolustus. Mihin akateemista elämää tarvitaan? Helsinki: Gaudeamus, 2018. ISBN 978-952-495-465-5
Dahlberg, Julia: ”Den sanna bildningen. Nationellt och universellt som strategi inom den finska kunskapseliten, ca 1820–1850”, Historisk Tidskrift för Finland 101:4 (2016), 351–381.