| Skotlannin yhdistynyt vapaakirkko | |
|---|---|
| Suuntautuminen | Kalvinismi |
| Hallinto | Presbyteerinen |
| Yhteistyötahoja | Reformoitujen kirkkojen maailmanyhteisö |
| Toiminta-alue | Skotlanti |
| Perustettu | 1900 |
| Kirkkoon yhdistyneet | Skotlannin yhdistynyt presbyteerikirkko ja Skotlannin vapaakirkon enemmistö perustivat kirkon yhdistymällä vuonna 1900. |
| Kirkosta irtautuneet | Enemmistö kirkon jäsenistä ja seurakunnista liittyi Skotlannin kirkkoon vuonna 1929. |
| Seurakuntia | 53 (31.12.2016) |
| Jäseniä | 2 466 (31.12.2016) |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Skotlannin yhdistynyt vapaakirkko (engl. United Free Church of Scotland, skotiksi The Unitit Free Kirk o Scotland, gaeliksi An Eaglais Shaor Aonaichte), on skotlantilainen kirkkokunta, joka perustettiin vuonna 1900 Skotlannin yhdistyneen presbyteerikirkon ja Skotlannin vapaakirkon enemmistön yhdistyessä. Kirkon enemmistö puolestaan yhdistyi vuonna 1929 Skotlannin kirkon kanssa. Vähemmistö päätti kuitenkin jatkaa toimimista itsenäisenä kirkkona. Sillä oli vuoden 2016 lopussa 53 seurakuntaa ja 2 466 jäsentä.
Vuonna 1900 Skotlannin vapaakirkko yhdistyi Skotlannin yhdistyneen presbyteerikirkon kanssa muodostaen Skotlannin yhdistyneen vapaakirkon (United free church of Scotland)..[1] Tässä uudessa kirkossa oli 1 620 jäsentä ja se kilpaili koossa Skotlannin kirkon kanssa. 27 seurakuntaa, jotka sijaitsivat pääosin Skotlannin Ylämailla ei hyväksynyt yhdistymistä. Ne julistautuivat Skotlannin vapaakirkon laillisiksi jatkajiksi vaatien sen koko omaisuutta itselleen. Englannin parlamentin ylähuone päättikin heillä olevan oikeuden siihen. Päätöstä pidettiin kuitenkin sen verran kohtuuttomana, että päädyttiin lopulta jakoon, jossa Skotlannin vapaakirkkona jatkava joukko sai lähes puolet kirkon entisestä omaisuudesta.[2]
Vuonna 1929 kirkko yhdistyi Skotlannin kirkon kanssa. Kuitenkin vähemmistö kirkosta päätti olla hyväksymättä liitosta ja jatkaa itsenäisenä. He pitivät tärkeänä kirkon riippumattomuutta valtiosta, eri kirkkojen tasavertaisuutta suhteessa valtioon sekä sitä, että taloudellisen tuen kirkolle tuli olla jäsenten vapaaehtoisesti antamaa. Näitten ei katsottu toteutuvan Skotlannin kirkossa. Itsenäisenä pysyvä joukko kokoontui ensimmäiseen yleiskokoukseensa 6. lokakuuta 1929 Glasgowssa. Siellä he valitsivat pastori James Barrin jatkavan kirkon ensimmäiseksi moderaattoriksi. Kirkko suostui käyttämään ensimmäiset viisi vuotta nimenään Skotlannin yhdistynyt vapaakirkko (jatkava) (United Free Church of Scotland (continuing)), mistä syystä heitä kutsuttiin lempinimellä jatkajat (continuers).[1]
Seuraavina vuosina kirkko rakennutti useita uusia kirkkorakennuksia ja perusti uusia seurakuntia. Monien muiden Skotlannin kirkkokuntien tavoin kirkko kasvoi huomattavasti aina vuoteen 1956 asti, jolloin jäsenmäärä alkoi laskea.[1]