Skyytin kieli (usein käytetään myös nimitystä skyyttiläis-sarmaattilaiset murteet) on muinaisten skyyttien ja sarmaattien puhuma kuollut iranilainen kieli. Sen puhujat asuivat Mustanmeren pohjoispuolella 700–600-luvuilta eaa. aina 300–400-luvuille saakka.[1]
Skyytti tunnetaan Mustanmeren kreikkalaisista siirtokunnista löytyneiden piirtokirjoitusten[2] sekä antiikin historioitsijoiden ja maantieteilijöiden teoksissa ja nykyisessä paikannimistössä esiintyvien erisnimien perusteella.[3] Ne edustavat kahta murretta: rakenteeltaan arkaaista ”skyyttiä” ja kehittyneempää ”sarmaattia”.[4] Molemmat kuuluvat iranilaisten kielten koillisryhmään.[5]
Skyytin myöhempiä jatkajia ovat keskiaikainen alaanin kieli ja nykyinen osseetti.[1]