Slava-luokka
| Projekti 1164 Atlant Slava-luokka |
|
|---|---|
 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 11 300 t (kuormattu) |
| Pituus | 186 m |
| Leveys | 20,8 m |
| Syväys | 7,6 m |
| Koneteho | 110 000 hv |
| Propulsio | 6 × kaasuturbiinia, 2-akselinen |
| Nopeus | 32 solmua |
| Miehistöä | 416 |
| Toimintamatka | 6 800 nm@18 solmua |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
16 × P-500 Bazalt 8 × torpedoputkea |
| RWS |
2 × RBU-6000 1 × Kamov Ka-25 |
| Ilmatorjunta |
8 × Fort SA-N-6 Grumble 2 × Osa-M SA-N-4 Gecko 1 × AK-130 6 × AK-630 |
Projekti 1164 Atlant eli Slava-luokka on Neuvostoliiton laivaston ja sen seuraajan Venäjän laivaston ohjusristeilijäluokka, jonka meritorjunta-aseistus on tarkoitettu lähinnä lentotukialusryhmiä vastaan.
Suunnittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luokan suunnittelun lähtökohtana on 1960-luvun alkupuolella suunniteltu P-500 Bazalt -meritorjuntaohjuksin (Nato-raportointinimi SS-N-12 Sandbox) aseistettu risteilijä, joissa oli yhteneväisyyksiä projektin 1134 (Kresta I -luokka) alusten kanssa, mutta aseistuksena oli projektin 1134B (Kara-luokka) ilmatorjuntajärjestelmät eli Shtorm (Nato-raportointinimi Sa-N-3 Goblet) ja Osa-M (Nato-raportointinimi SA-N-4 Gecko). Työ kuitenkin keskeytyi laivaston keskittyessä sukellusveneisiin ja niiden torjuntaan. Lisäksi viivettä aiheutti P-500 järjestelmän kehityksen hitaus. Lopulta luokan vaatimukset hyväksyttiin 1972 ja tekniset piirustukset hyväksyttiin elokuussa 1974.[1]
Pääaseistuksena olevat kuusitoista P-500 Bazalt -meritorjuntaohjusta sijoitettiin neljään pariin molemmille laidoille. Lasikuituiset metallivahvisteiset ohjussäiliöt ovat kiinteästi asennettuina 30 asteen kulmaan. Laukaistaessa palamisjätteet ohjataan aluksen ulkopuolelle. Ilmatorjunta-aseistuksena on 64 S-300 Fort -ohjusta (Nato-raportointinimi SA-N-6 Grumble) ja kaksi Osa-M -laukaisualustaa, joissa kummassakin kaksi ohjusta. Aluksella on kaikkiaan 40 ohjusta Osa-M:ään. Lisäksi lähisuojana on kaksiputkinen AK-130, johon 350 laukausta, sekä kuusi AK-630-järjestelmää, joihin kuhunkin 1 200 laukausta. Sukellusvenetorjuntaan on kymmenen 21" torpedoputkea ja kaksi RBU-6000-sukellusveneentorjuntajärjestelmää. Peräkannella on tilat yhdelle Ka-25-helikopterille.[2]
Propulsiojärjestelmänä on kaasuturbiinimoottori, jossa on neljä risteilyturbiinia ja kaksi kiihdytysturbiinia. Järjestelmässä höyryturbiiniin johdetaan kaasuturbiinien pakokaasut, millä saadaan 25 prosentin tehonlisäys risteilyturbiineille. Tällä säästetään myös 12 prosenttia polttoainetta.[2]
Alukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Nimi | Telakka | Kölinlasku | Vesille | Valmis | Kohtalo |
|---|---|---|---|---|---|
| Slava (ven. Слава) | 61 Kommuna , Mykolajiev | 5. marraskuuta 1976 | 27. heinäkuuta 1979 | 30. joulukuuta 1982 | modernisoitu 1990–2002 nimetty 1995 Moskvaksi (ven. Москва) 2001 Mustanmeren laivaston lippulaiva upposi 2022 Ukrainan sodassa |
| Maršal Ustinov (ven. Маршал Устинов) | 61 Kommuna | 5. lokakuuta 1978 | 25. helmikuuta 1982 | 15. syyskuuta 1986 | modernisoitu Pietarissa, päättyi toukokuussa 1995 modernisoitu 2001–2004 |
| Tšervona Ukrajina | 61 Kommuna | 31. heinäkuuta 1979 | 28. elokuuta 1983 | 25. joulukuuta 1989 | nimetty 1995 Varjagiksi (ven. Варяг) modernisoitu 2003–2007 |
| Admiral Lobov | 61 Kommuna | 29. elokuuta 1984 | 11. elokuuta 1990 | 4. lokakuuta 2000 70% 2007 96%[4] |
Venäjä sopi toulukuussa 2010 Ukrainan kanssa aluksen rakentamisesta valmiiksi.[5] Ukrainan merivoimille nimellä Ukrajina |
| Oktjabrskaja Revoljutsija | |||||
| Admiral Gorškov |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hampshire, Edward: Soviet Cold War Guided Missile Cruisers. Oxford, UK: Osprey Publishing, 2017. ISBN 978-1-4728-1740-2 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hampshire 2017 s. 35
- ↑ a b Hampshire 2017 s. 36
- ↑ Hampshire 2017 s. 38
- ↑ Kommersant. Kiev Eager to Sell Missile Cruiser (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Russia to help Ukraine finish construction of missile cruiser. Ria Novosti 17.5.2010
