Sleepy Sleepers

Sleepy Sleepers
Sleepy Sleepers Orimattilassa 1978. Kuva: Harri Ahola.
Sleepy Sleepers Orimattilassa 1978. Kuva: Harri Ahola.
Tiedot
Toiminnassa 19741991, 2003
Tyylilaji huumorirock
Kotipaikka Lahti
Laulukieli suomi
Jäsenet

Sakari Eerola
Kari Kajala
Pekka Laakso
Sakari ”Sakke” Järvenpää
Jori ”Kiki” Jokelainen
Timo Järvinen
Olli Palkamo
Jukka Käyhkö
Ari Pänttönen
Juha Pönni
Hannu Lemola
Markku ”Mato” Valtonen
Albert Järvinen
Dave Lindholm
Silu Seppälä
Sakari Kuosmanen
Mauri Sumén
Igor Sidorow
Vesa Kääpä
Jonttu Virta
Harri Kinnunen
Markus Heikkerö
Kari ”Pitkä” Lehtinen
Vesa-Pekka ”Costello” Hautamäki
Heinäsirkka
Tiina Tiikeri
Tuomas ”Tume” Uusitalo
Janne Jyrkänkoski[1]
Timo Tolonen

Levy-yhtiö

Edel Records

Sleepy Sleepers, lempinimeltään Sliipparit, on vuonna 1974 perustettu lahtelainen huumorirock-yhtye. Yhtye herätti alusta asti huomiota provosoivilla sanoituksillaan.

Perustaminen ja uran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtye sai alkunsa vuonna 1974 lahtelaisten tiskijukkien ravintoloiden huumoriesityksistä. Esitykset menivät niin pitkälle, että tiskijukat päättivät perustaa esitysten ympärille kokonaisen esiintyjäryhmän eli yhtyeen. Orkesterin alkuperäiseksi nimeksi annettiin Sleepy Slippers. Nimi vaihtui pian, koska Sakke Järvenpää oli kirjoittanut yhtyeen nimen keikkajulisteeseen vahingossa väärin ”Sleepy Sleepers”.[2] Yhtyeen ensimmäinen kokoonpano koostui paikallisista muusikoista, joista osa oli enemmän tai vähemmän soittotaitoisia. Yhtyeen lavaesiintymiseen kuului alusta alkaen näyttävä vaatetus. Toisin kuin monet sen ajan yhtyeet, Sleepy Sleepers pyrki tahallaan näyttämään mahdollisimman mauttomalta. Jäsenten pukeutumisasuihin kuuluivat muun muassa koppalakit, niittiliivit, kettingit ja naisten vaatteet.[3] Toisin kuin monet 1970-luvun yhtyeet, Sleepy Sleepersillä ei ollut kappaleissaan mitään erityistä sanomaa vaan se pyrki tarkoituksellisesti erottautumaan kaiken ”älyllisen” vastakohtana.[4]

Aluksi yhtyeen ei uskottu menestyvän ja Sleepy Sleepersin uskottiin jäävän vain pienen ryhmän marginaaliseksi ilmiöksi. Vuonna 1975 ilmestyi yhtyeen esikoisalbumi Sinulle äiti, jonka avauskappale oli ”Kuka, mitä, häh”. Singlenäkin julkaistu avauskappale ja koko pitkäsoitto nousivat nopeasti myydyimpien levyjen listalle useaksi viikoksi huolimatta siitä, että radiokanavat eivät huolineet yhtyeen kappaleita soittoon niiden räävittömien sanoitusten takia.[3]

Pian esikoisalbumin julkaisun jälkeen yhtyeen kokoonpano muuttui. Yhtyeen johtohahmoiksi erottautuivat Sakke Järvenpää ja aiemmin yhtyeen roudarina toiminut Mato Valtonen.[3] Vuosien varrella Sleepy Sleepers tulikin tunnetuksi siitä, että yhtyeen soittajat vaihtuivat tiheästi. Yhtyeessä on vuosien varrella soittanut useita nimekkäitä kitaristeja kuten Hurriganesista tuttu Albert Järvinen, Popedan Costello Hautamäki ja Dingon Jonttu Virta[5].

Sleepy Sleepersin lavaesiintymiseen kuului alusta lähtien myös pilan tekeminen muista artisteista ja yhtyeistä. 1970-luvulla yhtye teki esiintymisissään pilaa muun muassa Marion Rungista, Eino Grönistä ja Dannysta.[6] 1980-luvulla yhtye esitti Dingon hitistä tehtyä väännöstä ”Sinä ja minä aamukusella”. Kyseistä Dingo-parodiaa ei koskaan levytetty.[7]

Vuonna 1977 yhtye aiheutti pienehkön skandaalin levyllään Takaisin Karjalaan. Alun perin nimi oli Karjala takaisin, mutta tällä nimellä levy-yhtiö EMI ei uskaltanut sitä julkaista. Levyllä kuultiin muun muassa kappaleet ”Kapina Wiipurin asemalla”, ”Anarkiaa Karjalassa”, ”IC:llä Karjalaan”, ”Jytinää Eestissä”, ”Mennään Karjalaan” ja ”Kaapataan lentokone Moskovaan”. Levy oli vallitsevan itsesensuurin aikana liikaa. Suomi–Neuvostoliitto-Seuran Kajaanin osasto paheksui helmikuussa 1978 julkisesti yhtyeen musiikkia ala-arvoiseksi ja Suomen ja Neuvostoliiton hyviä suhteita vahingoittavaksi. Raha-automaattiyhdistys reagoi nopeasti ulkopoliittiseen keskusteluun: ”Kaapataan lentokone Moskovaan” -single poistui levyautomaateista.[8]

Yhtye levytti parhaimmillaan vuodessa useita albumeja.

Myöhemmät vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sleepy Sleepers esiintymässä Heinolassa 18.8.1987

Sleepy Sleepersistä muotoutui 1980-luvun lopussa kansainvälistäkin mainetta saavuttanut Leningrad Cowboys, ja Sleepy Sleepersin toiminta hiipui.[9] Yhtye jäi tauolle syksyllä 1991, jolloin se teki siltä erää viimeiset keikkansa.[10] Sleepy Sleepers aktivoitui uudelleen 2000-luvulla. Vuonna 2002 yhtye teki yhden esiintymisen alkuperäisessä kokoonpanossaan.[11]

Sleepy Sleepers julkaisi huhtikuussa 2007 uuden studioalbuminsa 18 vuoden levytystauon jälkeen.

Elokuussa 2014 yhtye ilmoitti aktivoituvansa uudestaan ja tekevänsä sarjan erikoiskeikkoja yhtyeen 40-vuotisen taipaleen kunniaksi. Kiertue alkoi Jämsästä 20. syyskuuta 2014. Seuraavana vuonna julkaistiin uusi studioalbumi Vain Elämää - Only Rock'n'roll. Paluukiertue ei mennyt odotusten mukaisesti ja osa kiertueen esiintymisistä jouduttiin perumaan vähäisen lipunmyynnin takia.[12]

Sleepy Sleepers on esiintynyt viime vuosina satunnaisesti. Yhtye juhlistaa 50-vuotista uraansa esiintymällä Helsingin jäähallissa itsenäisyyspäivänä 2024. Esiintymisen on kerrottu jäävän perustajajäsen Mato Valtosen viimeiseksi Sleepy Sleepersin riveissä.[13]

Yhtyeestä kertova rockmusikaali Kuka Mitä Häh? sai ensi-iltansa Lahden Sibeliustalossa 8. lokakuuta 2013.[14] Tosielämään perustuvan fiktiivisen kertomuksen käsikirjoituksesta vastaavat Mato Valtonen, Sakke Järvenpää ja Sibeliustalon ohjelmapäällikkö Jalle Niemelä, joka myös ohjaa musikaalin. Musikaalin keskushenkilönä on yhtyeen mukana pitkään kiertänyt DJ−roudari Pulu Asunmaa.[15]

Päärooleissa on Markku Häkkinen (Pulu), Roope Salminen (Mato), Ilari Hämäläinen (Sakke) ja PMMP:n Mira Luoti (Saara). Koreografina toimii Hilppa Lampi ja kapellimestarina Costello Hautamäki. Musikaalista esitettiin kaksitoista näytöstä lokakuun ja marraskuun 2013 aikana sekä kuusi esitystä keväällä 2014.

Yhtyeen jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen kokoonpano

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosketinsoittajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bruun, Seppo & Lindfors, Jukka & Luoto, Santtu & Salo, Markku: Jee jee jee. Suomalaisen rockin historia. (Perustuu Radiomafian sarjaan) Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22503-7
  1. J. Jyrkänkoski & Bluetone (Arkistoitu – Internet Archive) Yhtyeen kotisivu.
  2. Bruun ym. s. 215
  3. a b c Bruun ym. s. 215
  4. Bruun ym. s. 217
  5. Lotila, Sami: Unohtumattomia tarinoita Dingosta, s. 163–164. Readme.fi, 2024. ISBN 978-952-373-935-2
  6. Bruun ym. s. 220
  7. Bruun ym. s. 375
  8. Joni Kling: Sleepy Sleepers kylmän rauhan Suomessa Nuorgam. 6.5.2013. Viitattu 1.7.2024.
  9. Bruun ym. s.480-481
  10. Kontiainen, Vesa & Starck, Kjell & Valtonen, Mato: Mato – hullunrohkea monotoimielämä, s. 310. Docendo, 2021. ISBN 978-952-382-090-6
  11. Vuoden 74 Sleepy Slee­pers Puus­toc­kin eri­kois­ve­to­na Kaleva. 8.4.2002. Viitattu 29.7.2024.
  12. Sleepy Sleepersin paluukiertue floppasi - myös Rauman konsertti peruutettu Satakunnan Kansa. 8.4.2002. Viitattu 23.11.2015.
  13. Ville Mäkilä: Sleepy Sleepers täyttää 50 vuotta suomettumista muistellen Verkkouutiset. 24.4.2024. Viitattu 1.7.2024.
  14. Sibeliustalo.fi[vanhentunut linkki]
  15. Kuka, Mitä, Häh? – Sleepy Sleepers palaa Lahteen musikaalina Omalähiö. 8.2.2013
  16. Yle.fi 3.3.2014

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]