Snuff-elokuva on elokuvagenre, jossa elokuvassa esitettävä henkilön tai henkilöiden murhaaminen on kuvattaessa tehty todellisuudessa.
Ilmiö ”snuff-elokuva” tuli tutuksi helmikuussa 1978, jolloin Yhdysvaltoihin salakuljetettuja snuff-elokuvia löydettiin. Näissä elokuvissa näytettiin todellisia murhia sekä kidutuksia. Monet väittivät kuitenkin, että nämä raa’at kohtaukset ovat lavastettuja eivätkä suinkaan todellisia tapahtumia perverssien ihmisten huviksi.
Snuff-elokuvan määrittelemisessä ei ole yksiselitteistä linjausta. Tarkoituksellisia kuolemantapauksia, kuten teloituksia, tappoja, murhia ja itsemurhia, on kuvattu, ja näitä tallenteita on myös käytetty televisiossa tai elokuvan osana. Tiukemman määritelmän mukaan snuff-elokuva on kuitenkin elokuva, jossa joku murhataan suunnitellusti pelkästään elokuvan tuottamisen vuoksi. Tässä mielessä snuff-elokuvista ei ole olemassa yhtään tunnettua esimerkkiä.[1]
Snuff-elokuvia käsitteleviä elokuvia on tehty muutamia, joista tunnetuin lienee Nicolas Cagen tähdittämä 8 mm – kahdeksan millimetriä (ohjaus Joel Schumacher, 1999). Muita esimerkkejä ovat Alejandro Amenábarin ohjaama Tesis (1996) ja Nimród Antalin ohjaama Vacancy (2007).
Joitakin elokuvia on aikojen saatossa epäilty snuff-elokuviksi. Tyylilajin nimen teki tunnetuksi argentiinalainen Snuff, jota markkinoitiin aitona snuff-elokuvana. Markkinointi oli kuitenkin harhaanjohtavaa, sillä elokuvan lopun murhakohtaus oli todellisuudessa luotu efekteillä.[2] Kuuluisin snuff-elokuvaksi väitetty tapaus lienee Ruggero Deodaton ohjaama Cannibal Holocaust (1980), joka kiellettiin aikoinaan 53 maassa. Suomessa se oli kielletty vuoteen 2001 asti. Toinen väitetty tapaus oli japanilaisessa kauhusarjassa Guinea Pig, jonka eräässä jaksossa samurai silpoo kaapatun naisen julmasti. Kohtaus oli todellisuudessa näytelty ja editoitu huonosti, jotta se näyttäisi aidolta. Jopa FBI tutki asiaa, ja Guinea Pigin tekijät joutuivat oikeuteen todistamaan, että kohtaus oli näytelty ja epäaito.