Sonatas and Interludes (suom. Sonaatteja ja välisoittoja) on John Cagen vuosina 1946–1948 säveltämä sarja pianokappaleita preparoidulle pianolle. Teos koostuu kuudestatoista sonaatista ja neljästä välisoitosta, ja sen esittäminen kestää noin tunnin.[1] Teoksen ensiesityksestä on olemassa ristiriitaisia tietoja. Maro Ajemian esitti siitä osia vuonna 1946, ja useiden lähteiden mukaan Cage esitti koko teoksen vuonna 1948 North Carolinassa Black Mountain Collegessa, kun taas joidenkin lähteiden mukaan Ajemian ensiesitti sen 11. tammikuuta 1949. Teos on omistettu Maro Ajemianille.[2] Sävellystä on pidetty yhtenä pianomusiikin mestariteoksista[3], ja vuoteen 2000 mennessä siitä on tehty jo 14 erillistä levytystä.[2]
Teoksen esittämisen vaatima pianon preparointi kestää noin kaksi ja puoli tuntia, ja sen aikana 45 pianon ääntä muokataan laittamalla kielien väliin erilaisia ruuveja, muttereita sekä muovin ja kumin kappaleita. Preparointi jakaa pianon kolmeen erilliseen sointiryhmään.[1]
Cagen mukaan teoksen koristeellisten melodioiden ja rauhallisen tunnelman[3] on tarkoitus ilmentää intialaisen estetiikan yhdeksää tunnetilaa: "sankarillinen", "eroottinen", "iloinen", "ihmettelevä", "pelko", "viha", "suru", "vastenmielisyys" ja "rauhallisuus", johon kaikki muut tunnetilat lopulta johtavat.[1] Sonatas and Interludes oli Cagen ensimmäinen hindufilosofiaa hyödyntänyt sävellys, ja säveltäessään teosta hän luki intialaisen taidehistorioitsijan Ananda Coomaraswamyn teoksia.[2]
Sonaatit I–VIII ja XII–XVI noudattavat rytmistä AABB-rakennetta. Kahdessa ensimmäisessä välisoitossa ei ole toistettavia rakenteita, ja kaksi jälkimmäistä välisoittoa sekä sonaatit IX, X ja XI sisältävät preludin, välisoiton ja loppusoiton. Välisoitot on sijoitettu neljännen, kahdeksannen (toinen ja kolmas) ja kahdennentoista sonaatin jälkeen. Sonaatit XIV ja XV on yhdistetty nimen "Gemini – after the work of Richard Lippold" alle.[2]