Sosiokratia

Sosiokratia on päätöksenteon menetelmä, jossa tasa-arvoiset yksilöt päättävät asioista yhteisesti konsensusperiaatteella ja jossa organisaatiorakenne pohjautuu kybernetiikan periaatteisiin.^[1] Viimeisin käytännön sovellus sosiokratiasta (Gerard Endenburg, Circular Organizing^[2]) on kehitetty yksityisen yrityksen hallintoa varten. Sosiokratia on myös käytössä useissa erityyppisissä organisaatioissa: julkisissa, yksityisissä, sekä ammattimaisissa että voittoa tavoittelemattomissa vapaaehtoisorganisaatioissa.

Sana sosiokratia (engl. sociocracy) on johdettu latinan ja kreikan kielen sanoista socius (kumppani) ja kratein (hallinnoida). Englannin kieleen sana, alun perin sociocratie, on saapunut Auguste Comten käyttämänä vuonna 1851 (Comte on myös luonut englannin kielen sanan sociology), ja myöhemmin sosiologi Lester Frank Wardin kautta, jonka kirjoittamassa artikkelissa sana esiintyi vuonna 1881, ja vielä myöhemmin hollantilaisen Kees Boeken kautta, joka sovelsi käsitettä koulutukseen. Laajemmassa merkityksessään sosiokratia tarkoittaa että hallitsija on "socios" - ihmiset jotka ovat sosiaalisessa suhteessa keskenään - verrattuna demokratiaan, jossa hallitsijana on "demos", yleinen kansanjoukko.

Käännös suomeksi

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Sociocracy

Lähteet

1. Buck, John; Villines, Sharon (2007). We the People: Consenting to a Deeper Democracy (Ensimmäinen painos, toisessa painoksessa korjauksia) Washington DC: Sociocracy.info Press. s. 31, 39. ISBN 978-0-9792827-0-6
2. Endenburg, Gerard (1998). Sociocracy As Social Design. Eburon. ISBN 90-5166-604-7.

Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.