Soturiperhoset | |
---|---|
Taivaanleisku (Agrias narcissus) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Glossata |
Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
Heimo: | Täpläperhoset Nymphalidae |
Alaheimo: |
Soturiperhoset Charaxinae Guenée, 1865 |
Tribukset ja suvut[1] | |
|
|
Katso myös | |
Soturiperhoset (Charaxinae) on täpläperhosiin kuuluva perhosten alaheimo. Sen lähes 400 lajia elävät maapallon trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, etenkin Afrikassa. Alaheimon suvuista soturit (Charaxes) on lajimäärältään ylivoimaisesti suurin, mutta myös koukoja (Memphis) on runsaasti.[1]
Soturiperhoset ovat kookkaita ja rotevaruumiisia päiväperhosia, jotka voimakkaiden lentolihastensa ansiosta lentävät tavattoman nopeasti. Lajien siivissä usein laajoja, loistavan kirkasvärisiä kuvioita tai monimutkaista kuviointia. Takasiipien takareuna on useimmilla lajeilla liuskoittunut. Ryhmän lajeja yhdistävinä piirteinä on niille tyypillinen siipisuonitus sekä tietyt yksityiskohdat perhosen niskan rakenteissa. Aikuiset perhoset eivät käy juuri koskaan kukilla. Sen sijaan niitä vetävät puoleensa mätänevät hedelmät, mahlavuodot, ulosteet ja jopa eläinten raadot.[2][3]
Koirailla on tapana vallata reviiri, jota ne vartioivat ahkerasti. Soturiperhosten toukat ulkonäöltään vaihtelevia, mutta niiden peräpäässä on aina kaksihaarainen uloke. Toukkien ravintokasvit vaihtelevat perhosille tyypilliseen tapaan lajeittain, mutta ryhmänä soturiperhosten toukat elävät hyvin monilla eri kasviheimoilla.[2]
Ryhmän lajeista Euroopassa tavataan ainoastaan sulttaaniperhosta (Charaxes jasius).