Soukkoperhoset

Soukkoperhoset
Dahana atripennis
Dahana atripennis
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Siilikkäät Arctiidae
Alaheimo: Soukkoperhoset Syntominae
Herrich-Schäffer, 1846
Synonyymit
  • Ctenuchinae
Katso myös

  Soukkoperhoset Wikispeciesissä
  Soukkoperhoset Commonsissa

Soukkoperhoset, aikaisemmalta nimeltään soukkokehrääjät, (Syntominae) on siilikkäisiin kuuluva perhosryhmä.

Alaheimoon kuuluu noin 980 lajia, joista suurin osa elää maapallon trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Palearktisia lajeja on 25, joista kymmenen tavataan Euroopassa ja yhtä Pohjoismaissa.[1] Suomessa soukkoperhosia ei esiinny.

Useimmat soukkoperhoset ovat aktiivisia päivällä. Ryhmän yhdistäviä piirteinä pitkät ja kapeat etusiivet ovat pohjaväriltään lähes aina mustat tai ruskeat, usein metallinhohtoiset ja niissä on valkeita tai kellertäviä, läpikuultavia täpliä. Mahdollisesti mimikryn vuoksi monet lajit etenkin suvuissa Amata ja Syntomis muistuttavat ulkoisesti punatäpliä[2]. Takaruumis on usein räikeän värinen tai poikkiraidallinen, viestittäen saalistajille joko perhosten myrkyllisyydestä tai antaen muuten pistiäismäisen vaikutelman. Takasiipien siipisuonitus on ryhmälle tyypillinen: siipisuonet Sc, Rs ja MA1 ovat sulautuneet yhteen. Lisäksi koirailta puuttuu etu- ja takasiipeä yhdistävä frenulum. Tuntosarven kärki on tyypillisesti vaalea[3] ja imukärsä hyvin kehittynyt.[1][4][5]

Toukat muistuttavat siilikkäiden toukkia, mutta niiden karvat ovat yleensä lyhyemmät kuin aitosiilikkäillä[3]. Vaikka joukossa on kasveja syöviä lajeja, monet lajit elävät ilmeisesti sammalilla, jäkälillä, sienirihmastolla tai syöden kariketta. Ne rakentavat silkistä kotelonsa suojaksi kotelokehdon.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 369
  2. ↑ Mikkola, Kauri & Murtosaari, Jussi & Nissinen, Kari (toim.): Perhosten lumo: Suomalainen perhostieto. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3317-6 s. 245
  3. ↑ a b M. J. Scoble (1995) The Lepidoptera: Form, Function and Diversity. Oxford University Press ISBN 0198549520 s. 335
  4. ↑ Kitching, I., J. & Rawlins, J., E. (1998) "The Noctuoidea". Handbuch der Zoologie: Lepidoptera, Moths and Butterflies Vol. 1:. Evolution, Systematics and Biogeography ISBN 3110157047 s. 391–392
  5. ↑ http://www.mothsofborneo.com/part-6/syntominae/syntominae.php