St James’s Church (Piccadilly)
| St James’s Church, Piccadilly | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Sijainti | City of Westminster, Lontoo |
| Kirkkokunta | Englannin kirkko |
| Hiippakunta | Lontoon hiippakunta |
| Rakentamisvuosi | 1684 |
| Suunnittelija | Christopher Wren |
| Materiaali | punatiili, portlandkivi |
 |
|
St James’s Church (Pyhän Jaakobin kirkko) on kirkko Piccadillyllä, Lontoon West Endissä, City of Westminsterin kaupunkipiirissä.[1][2] Kirkon arkkitehtinä toimi Christopher Wren ja sen vihki käyttöön Lontoon piispa Henry Compton 13. heinäkuuta 1684.[1] Rakennuksen julkisivussa käytettiin portlandkivellä koristeltua punatiiltä, ja puuseppämestari Grinling Gibbons veisti sinne alttarikaapin, jota pidetään yhtenä hänen parhaista luomuksistaan.[1][2]
St Jamesista tuli pääkirkko St Martin-in-the-Fieldsin seurakunnasta irrotetulle uudelle seurakunnalle, jonka ensimmäiseksi kirkkoherraksi valittiin St Martin-in-the-Fieldsin seurakuntapappi Thomas Tenison, myöhempi Canterburyn arkkipiispa. Nykyinen kirkkoherra Lucy Winkett aloitti virassa vuonna 2010 toimittuaan sitä ennen lukkarina St Paulin katedraalissa.[1]
Kirkkoon haudattiin muotokuvamaalari Mary Beale 1699, ja taidemaalari Angelica Kauffmann vihittiin siellä 1767. Kirkossa on myös muistotaulut découpage-tekniikan mestari Mary Delanylle, merimaalari Willem van de Velde vanhemmalle ja nuoremmalle ja pilapiirtäjä James Gillraylle.[1][3]
St James mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisuudessa John Vanbrughin komediassa The Relapse, joka sai ensi-iltansa 1600-luvulla. Päiväkirjassaan tai muissa teoksissaan siitä kirjoittavat John Evelyn (1703), Samuel Pepys (1762) ja Daniel Defoe (1772). Runoilija ja taiteilija William Blake kastettiin vuonna 1757 Grinling Gibbonsin veistämässä kastemaljassa, ja ensimmäisen maailmansodan tuntoja kuvannut runoilija Robert Graves meni kirkossa naimisiin.[1]
Kirkko vaurioitui pahoin lokakuussa 1940 saksalaisten pommittaessa Lontoota. Sodan jälkeen se restauroitiin huolellisesti arkkitehti Albert Richardsonin johdolla ja Lontoon piispa vihki sen uudelleen käyttöön 19. kesäkuuta 1954.[1] Kirkko sai Grade I -luokan suojelukohteen aseman vuonna 1958, ja sodassa tuhoutunut länsitorni rakennettiin uudelleen vuoteen 1968 mennessä.[2]