Stolac | |
---|---|
Stolac elokuussa 2019 |
|
lippu |
vaakuna |
Stolac |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Bosnia ja Hertsegovina |
Entiteetti | Bosnia ja Hertsegovinan federaatio |
Kantoni | Hertsegovina-Neretva |
Kaupungiksi | |
Kaupunkioikeudet | |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 331[1] t. 280[2] km² |
Korkeus | 56[2] m |
Väkiluku |
n. 14 500[3] tai 14 502[1] tai 14 881 (2 013)[4] |
– Väestötiheys | n. 45 as./km² |
Postinumero | 88360[2] |
Suuntanumero(t) | +387[2] |
Stolac on kaupunki ja kunta[5] Neretvan sivujoen Bregavan laaksossa Hertsegovina-Neretvan kantonissa Bosnia ja Hertsegovinan kaakkoisosassa.
Stolac sijaitsee Hrgud-vuoren ympäröimänä historiallisen Pyhän Savan herttuakunnan (keskiaikaisen "Humin maa"n) eteläslaavialueella[6] ja kehittyi aikoinaan Vidoški grad -nimisen linnoituksen esikaupungiksi. Sen vanha kaupunki on rakennettu kolmen eri, roomalaisen, ottomaanien ja itävaltalais–unkarilaisen valtakunnan aikana.[7] Nykyään Stolacissa on toisaalta vuoden 2013 väestölaskennan mukaan noin 14 500 asukasta[3] ja toisaalta liittovaltion tilastolaitoksen saman vuoden tuloksien mukaan noin 14 881 asukasta.[4] Joidenkin lähteiden mukaan maassa ei ole ollut virallista väestölaskentaa sitten vuoden 1991. Virallisina kielinä ovat serbian, kroatian ja bosnian kieli.[2] Kaupunkia mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1420.[8]
Suotuisten luonnonolosuhteiden, ekologisen monimuotoisuuden, maaperän geologisen koostumuksen ja muotojen, kapean jokilaakson tarjoaman lämpimän välimerellisen ilmaston, vesistön ja kasvillisuuden ansiosta Stolac on yksi Bosnia ja Hertsegovinan vanhimmista kaupungeista.[9] Alueella on asuttu muinaisista ajoista lähtien vähintään 15 000 vuotta, johon viittaavat Badanj-luolassa ajalta n. 12 000–16 000 eaa alkujaan olevat symbolit. Kaupunki sijaitsee matkailureitillä, joka yhdistää Bosnian vuoristoisen sisämaan Bosnia ja Hertsegovinan, Dubrovnikin ja Montenegron rannikkoalueisiin. Sen hirvimetsästysalueet[10], Bregavan kirkas vesi ja muut luonnon rikkaudet ovat tehneet Stolacista ja sitä ympäröivästä alueesta yhden maan hedelmällisimmän, joka houkutteli paikalle sekä esihistoriallisia ihmisiä että aikanaan illyrialaisia, roomalaisia ja slaaveja. Täällä on hallinnut sekä Rooman, Bysantin, ottomaanien ja Itä-Unkarin imperiumit, Bosnian ja Unkarin kuningaskunnat että Jugoslavian molemmat tasavallat. Tämä on lähinnä yksijumalaisien uskontojen, kristinuskon e. ortodoksisen kristillisyyden ja katolisuuden, islamin ja juutalaisuuden palvomisseutua.[6] Kaupungin sanotaan inspiroineen monia taiteilijoita ja runoilijoita.
Ennen Bosnian sotaa Stolac oli entisen Jugoslavian yksi kauneimpia kaupunkia ja tärkeimmistä matkailukeskuksista yhdessä Sarajevon ja Mostarin kanssa.[11] Vuoden 1991 väestönlaskennan mukaan kaupungin n. 19 000[12] asukkaasta 62 % (n. 10 000) oli bosniakkeja, yksi kolmasosa (33,1 % t. n. 7 000) kroaatteja ja viidesosa (20,9 % t. n. 5 000) serbejä. Sotaa edeltäneinä vuosina Stolacin taloudella oli vahva teollisuuspohja, oli takorautaesineiden valmistusta, maataloutta, mm. tupakan ja hedelmäviljelyä[8] ja viinituotantoa[13], viineistä kuuluisammat Žilavka ja Blatina.[14] Stolacin tupakkakauppa avattiin vuonna 1885.[10] Vuosina 1992–1994 kaupungissa tuhottiin 80 % historiallisista rakennuksista. Sodan jälkeen suunniteltiin kotikaupunkiin palaavia muslimipakolaisia varten 100:n asuinrakennuksen korjaamista kokonaiskustannuksilla 0,9 milj. ecua, rakennuksista kunnostettiin 66. Syyskuussa v. 1997 noin 20:een oli muutettu asumaan. Pakolaisten sijoittamista takaisin tälle alueelle vastustettiin niin voimakkaasti, että kaksi korjatuista rakennuksista tuhopoltettiin.[15] Vielä 20 vuotta sodan jälkeen kolmasosa paikkakunnan rakennuksista oli raunioina tai tyhjille jätettyinä. 2000-luvun alkupuolella kroaattien ja bosniakkien välisistä poliittisista jännitteistä johtuvasti kaupungissa mm. oli kaksi erillistä terveyskeskusta, kroatialainen ja bosnialainen ja jopa lukio-opetusta järjestettiin etnisyyden mukaan kroaateille aamu- ja bosniakeille iltapäivisin.[13]
Stolacin arkkitehtoninen kokonaisuus on kerrostunut monista esihistoriallisista että Illyrian-Antiikin Rooman, varhaisen, kehittyneen ja myöhäisen keskiajan, ottomaanien, Itävalta-Unkarin sekä ensimmäisen ja toisen Jugoslavian historiallisista vaikutteista. Kaupungissa on säilynyt monia Unescon ylläpitämään maailmanperintöluetteloon kuuluvia kohteita, joiden rakennustyyleissä löytyy niin Keski- ja Länsi-Euroopan, Bysantin kuin ottomaanien arkkitehtuurista periytynyttä.[6] Kun taas ensimmäinen julkinen rakennus, tavaratalo "Stočanka" on rakennettu itämaisen ja Välimeren arkkitehtuuristen oppien mukaisesti. Stolacin vanhan kaupungin historiallista sydäntä edustaa kaupungin yläpuolelle nouseva 1500-luvun linnoitus Vidoški grad, jota kutsutaan myös Brdo Križevac e. Križevciksi[16]. Samannimisen kukkulan rinteillä ja joen rannoilla levittäytyy vanha kaupunki tyylikkäine ottomaanisiltoineen, joihin kuuluvat vanhat kivisillat Inat Ćuprija, Podgradska Ćuprija ja Begovska Ćuprija 1500- ja 1900-luvuilta. Joidenkin mukaan linnoituksen rakensi Itä-Rooman keisari Justinianus Suuri. Silloinen Diluntum oli Rooman valtakunnan vapaa kaupunki ja flavialaisen dynastian hallituskauden aikana 1. vuosisadalla jKr. sen asukkaat saivat Rooman kansalaisuuden.[10] Kaupunki kukoisti keskiajalla, etenkin 13., 14. ja 15. vuosisadalla ja kehittyi ottomaanien saapumiseen saakka. Liitettynä Osmanivaltion alaisuuteen Vidoški grad menetti puolustavan linnoituksen merkityksen, mutta sitä käytettiin kristittyjen, katolilaisten vankityrmänä ja kidutuskammiona. Itävalta-Unkari uudisti kaupungin puolustus- ja turvallisuusarmeijaansa varten. Kommunistisen hallituksen aikana vanhan kaupungin veistettyjä kiviä käytettiin kunnallis- ja muiden rakennusten rakentamiseen.[16]
Bosnian sodan aikana suurin osa linnoituksesta ja sillat räjäytettiin, joten nyt ne on rakennettu uudelleen. Kaupungissa on useita vesiputouksia mm. Provalije-vesiputous, siinä on pato ja vesimyllyjä. Koska joki on jaettu lukuisiin kanaviin, kaupunkia kutsutaan Bosnian Venetsiaksi. Vuosina 1992–1995 käydystä sodasta jäivät 1700-luvulla rakennettu synagoga ja 1500-luvun Pyhän Pietarin ja Paavalin kirkko, vaikka ortodoksisia oli useita ennen sotaa.[11]
Kaupungista kahden t. kolmen kilometrin päässä sijaitsee Unescon maailmanperintöryhmään kuuluva mm. parhaiten säilynyt keskiaikainen hautausmaa Radimljan Necropoli (t. Radimljan stećak-nekropoli t. Radimlja), jossa on juurensa 1480–1600-luvuille juontavia muinaisten bogomiilien haudoille pystytettyjä muistokiviä. Suurin osa sen 133 stećak-hautakivistä on peräisin niiltä vuosisadoilta. Kaupungin lähellä on sulttaani Selimin e. Tsaarin moskeija vuodelta 1519 (tuhoutunut v. 1993, rakennettu uudelleen v. 2002), Podgradska- t. Ali-pašša Rizvanbegovićin moskeija (tuhoutunut 1993, uusittu v. 2008)[8], myös Uzunovićin ja Ćuprija 1800-luvun moskeijoja ja useista kymmenistä ottomaanitaloista ainakin yksi kunnostettiin.[7]