Strongylocentrotus droebachiensis | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Piikkinahkaiset Echinodermata |
Luokka: | Merisiilit Echinoidea |
Lahko: | Camarodonta |
Heimo: | Strongylocentrotidae |
Suku: | Strongylocentrotus |
Laji: | droebachiensis |
Kaksiosainen nimi | |
Strongylocentrotus droebachiensis |
|
Synonyymit | |
Toxopneustes droebachiensis |
Strongylocentrotus droebachiensis on Diadematoidea-lahkoon kuuluva pieni, vihreä merisiili, joka elää maapallon pohjoisilla merialueilla.[1]
S. droebachiensiksella on matala, kaareva ruumis, jonka läpimitta on enintään 8 senttimetriä. Se muistuttaa rantamerisiiltä (Psammechinus miliaris) mutta on sitä tukevampi. Ruumis on tavallisesti vihreänruskea ja sileä ja siinä on runsaasti samanpituisia pieniä kalkkipiikkejä. Suurimmat piikit muodostavat pystysuuntaisia jonoja, joiden lomassa voi olla suurilla yksilöillä myös hennompia piikkijonoja. Suuta ympäröivistä kalkkilevyistä piikit puuttuvat kokonaan. Piikit ovat vihertävät tai punertavat, harvemmin violetit, ja yleensä valkokärkiset. Piikkien lisäksi merisiilin pinnalla on kahdenlaisia pihtipiikkejä eli pedikellaarioita: suuria, pyöreäpäisiä sekä kolmileukaisia pihtipiikkejä.[1]
S. droebachiensista tavataan maapallon kaikilla pohjoisilla merialueilla. Pohjoisella jäämerellä se elää Itä-Siperian mereltä Länsimaan rannikolle ulottuvalla alueella. Atlantin valtamerellä levinneisyysalue kattaa Juutinrauman ja koko Pohjanmeren ja jatkuu Islannin ja Grönlannin kautta aina New Jerseyn rannikolle asti. Tyynellämerellä sitä esiintyy eteläisimmillään Vancouverin ja Korean korkeudella.[1]
S. droebachiensis elää yleensä rantavyöhykkeellä, mutta yksittäisiä havaintoja on tehty aina 1,2 kilometrin syvyydestä. Se kovertaa usein koloja kiviin.[1]