Strontiumhydroksidi

Strontiumhydroksidi
Tunnisteet
CAS-numero 18480-07-4
PubChem CID 519580 ja 139207745 87672, 519580 ja 139207745
Ominaisuudet
Molekyylikaava Sr(OH)2
Moolimassa 121,636
Ulkomuoto Värittömiä kiteitä[1]
Sulamispiste 375 °C[1]
Kiehumispiste 710 °C (hajoaa)[1]
Tiheys 3,625 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 17 g/l (20 °C)[2]

Strontiumhydroksidi (Sr(OH)2) on strontium- ja hydroksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muiden strontiumyhdisteiden ja lasitteiden valmistukseen ja sokerinvalmistuksessa ja lisäaineena muun muassa muoveissa.

Ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa strontiumhydroksidi on värittömiä kiteitä. Yhdiste on voimakkaasti hygroskooppista. Yhdiste liukenee kohtalaisen hyvin veteen ja liukoisuus kasvaa lämpötilan kasvaessa. Liuokset ovat emäksisiä. Kidevedettömän strontiumhydroksidin lisäksi tunnetaan myös kidevedelliset mono- ja oktahydraatit (Sr(OH)2·H2O ja Sr(OH)2·8H2O). Kidevesi poistuu hydraattien rakenteesta kuumennettaessa. Kuumennettaessa strontiumhydroksidia 710 °C:n lämpötilaan se hajoaa strontiumoksidiksi. Ilman sisältämän hiilidioksidin kanssa strontiumhydroksidi reagoi muodostaen strontiumkarbonaattia.[1][2][3][4]

Valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Strontiumhydroksidia voidaan valmistaa liuottamalla strontiumoksidia veteen. Sitä saostuu myös lisättäessä strontiumsuolojen liuoksiin natrium- tai kaliumhydroksidia. Strontiumhydroksidista voidaan valmistaa muita strontiumyhdisteitä ja valmistaa lasitteita ja loisteaineita. Yhdisteestä valmistetaan myös voiteluaineita ja lisätään stabilisaattoreiksi muun muassa muoveihin. Aikaisemmin strontiumhydroksidia on käytetty runsaasti sokerien erottamiseen melassista, mutta sen on osittain korvannut halvempi kalsiumhydroksidi.[1][2][4][5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1038. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
  2. ↑ a b c Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 122–123. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.2.2018). (englanniksi)
  3. ↑ E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 177. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  4. ↑ a b Stephen G. Hibbins: Strontium and Strontium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013. Viitattu 1.2.2018
  5. ↑ Robert E. Krebs: The history and use of our earth's chemical elements: a reference guide, s. 78. Greenwood Publishing Group, 2006. ISBN 978-0313334382 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.2.2018). (englanniksi)