Strontiumsulfaatti

Strontiumsulfaatti
Tunnisteet
CAS-numero 7759-02-6
PubChem CID 3084026 ja 139207728
Ominaisuudet
Molekyylikaava SrSO4
Moolimassa 183,69
Ulkomuoto Valkoista kiteistä ainetta[1]
Sulamispiste 1 605 °C[1]
Tiheys 3,96 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen 0,14 g/l (30 °C)[1]

Strontiumsulfaatti (SrSO4) on strontium- ja sulfaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää metallisen strontiumin ja muiden strontiumyhdisteiden valmistukseen, pigmenttinä ja lasitteiden ja lasin valmistukseen. Luonnossa strontiumsulfaattia esiintyy selestiittimineraalissa ja eräissä säde-eläimissä.

Ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa strontiumsulfaatti on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste on niukkaliukoinen veteen ja sen liukoisuustulo 18 °C:n lämpötilassa on 3,8·10-7. Hieman paremmin strontiumsulfaatti liukenee happamiin tai emäksisiin liuoksiin ja kloridiliuoksiin. Strontiumsulfaatin alkeiskoppi on rombinen ja sen rakenne on samankaltainen bariumsulfaatin rakenteen kanssa. Jos yhdistettä doupataan dysprosiumilla tai tuliumilla, ilmenee kuumennettaessa 140 °C:n lämpötilaan termoluminesenssi-ilmiö.[1][2][3][4] Säde-eläimiin kuuluvan Acantharea-luokan eliöiden tukiranka koostuu strontiumsulfaatista[5].

Valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Strontiumsulfaattia voidaan valmistaa saostamalla veteen liukenevan strontiumsuolan, esimerkiksi strontiumkloridin, liuoksesta sulfaattien avulla. Toinen tapa on neutraloida strontiumoksidia, -hydroksidia tai -karbonaattia rikkihapolla.[1][3][4]

SrCl2 + Na2SO4 → SrSO4 + 2 NaCl
SrO + H2SO4 → SrSO4 + H2O
SrCO3 + H2SO4 → SrSO4 + H2O + CO2

Strontiumsulfaattia käytetään muiden strontiumyhdisteiden ja edelleen metallisen strontiumin valmistukseen. Sitä voidaan käyttää myös ilotulitteissa punaista valoa tuottamaan, kristallilasin valmistukseen ja lasitteiden valmistukseen. Aikaisemmin sitä on käytetty myös valkoisena pigmenttinä maaleissa strontiumvalkoisen nimellä.[1][3][4][6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 310. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  2. ↑ a b Stephen G. Hibbins: Strontium and Strontium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013. Viitattu 24.7.2016
  3. ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1038. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
  4. ↑ a b c Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 155–156. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.7.2016). (englanniksi)
  5. ↑ Colin Munn: Marine Microbiology, s. 148. Garland Science, 2011. ISBN 9780815365174 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.7.2016). (englanniksi)
  6. ↑ Päivi Hintsanen: Strontiumvalkoinen, strontiumsulfaatti Coloria.net. Viitattu 24.7.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]