Sukelluskello
Sukelluskello on ylhäältä suljettu ja alhaalta avoin lieriön tai kellon muotoinen laite. Kun sukelluskello lasketaan veden alle jää sen sisään ilmatasku, jossa sukeltaja voi oleskella. Sukellustehtäviä varten sukeltaja poistuu kellosta.
Varhaisista sukelluskelloista sukeltajat poistuivat henkeään pidättäen vain hetkeksi. Nykyaikaisia sukelluskelloja käytetään työsukeltajien laskemiseen sukelluskohteelle, työ kellon ulkopuolella tapahtuu sukellusvarusteissa.
Laitteen nimitys tulee varhaisista kirkonkelloja muistuttavista laitteista.
Sukelluskellon toimintaperiaate on tunnettu jo antiikin ajoista. Pian Wasa-laivan vuonna 1628 tapahtuneen uppoamisen jälkeen aluksen hylylle laskeuduttiin sukelluskellolla.
Nykyään kelloja käytetään ammattisukelluksessa. Nykyiset sukelluskellot ovat sukeltajan toimintasyvyyteen paineistettuja kammioita. Niistä poistutaan yleensä suljettavan luukun kautta.
Normaalisti sukelluskelloon johdetaan hengityskaasu ja sukelluspuvun lämmitykseen tarvittava kuuma vesi pinnalta umbilikaalia eli kaapeliletkuyhdettä pitkin. Normaaliin sukelluskelloon mahtuu neljä henkilöä. Sukelluskellojen rakentamisen käytäntöjä määritellään muun muassa American Society of Mechanical Engineers (ASME) -järjestön julkaisemissa ohjeissa.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sukelluskello Wikimedia Commonsissa
