Sukkulatetrat | |
---|---|
Metallisukkulatetra (Piabucina boruca) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Lahko: | Tetrakalat Characiformes |
Heimo: |
Sukkulatetrat Lebiasinidae Gill, 1893 |
Alaheimot ja suvut[1] | |
|
|
Katso myös | |
Sukkulatetrat (Lebiasinidae) on tetrakaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan makeista vesistä Keski- ja Etelä-Amerikasta. Useita sukkulatetralajeja, erityisesti Nannostomus-suvusta, pidetään akvaariokaloina.
Sukkulatetrojen heimoon kuuluu 7 sukua ja noin 61 lajia. Lajit jaetaan kahteen alaheimoon Lebiasininae ja Pyrrhulinae. Ruumiinrakenteeltaan heimon lajit ovat pitkänomaisia, sukkulamaisia ja virtaviivaisia. Niiden koko vaihtelee alle 2 cm:n mittaisesta hehkusuppusuusta aina 15–18 cm pitkiin Lebiasininae-alaheimon lajeihin. Tyypillisiä piirteitä ovat pinikokoinen suu, suurikokoiset suomut, lyhyehköt selkä- ja peräevät ja Pyrrhulinae-alaheimon lajeilla pyrstöevän yläosa on alaosaa pidempi. Osalla sukkulatetroja ei ole rasvaevää. Pyrrhulinae-alaheimon lajit ovat hyvin värikkäitä.[1][2][3][4]
Sukkulatetralajeja tavataan alueelta, joka ulottuu Costa Ricasta Argentiinan pohjoisosiin. Ne elävät tummavetisissä puroissa niin Lebiasininae-alaheimon lajit Andeilla aina 1 000 metrin korkeuteen asti. Monet heimon lajeista sietävät hyvin seisovaa vähähappista vettä ja eräät kykenevät ottamaan happea myös ilmasta. Sukkulatetrojen ravintoa ovat vesihyönteiset ja hyttysten toukat.[1][2][3][4]