Suloinen ikuisuus

Suloinen ikuisuus
The Sweet Hereafter
Ohjaaja Atom Egoyan
Käsikirjoittaja Atom Egoyan
Perustuu Russell Banksin romaaniin
Tuottaja Atom Egoyan
Camelia Frieberg
Säveltäjä Mychael Danna
Kuvaaja Paul Sarossy
Leikkaaja Susan Shipton
Pääosat Ian Holm
Sarah Polley
Bruce Greenwood
Valmistustiedot
Valmistusmaa Kanada
Tuotantoyhtiö Alliance Atlantis
Levittäjä Alliance Films (käännä suomeksi)
Netflix
Ensi-ilta 1997
Kesto 112 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Suloinen ikuisuus (The Sweet Hereafter) on vuonna 1997 ensi-iltansa saanut Atom Egoyanin käsikirjoittama ja ohjaama kanadalainen draamaelokuva. Pikkukaupungin asukkaista vakavan koulubussionnettomuuden jälkiselvittelyissä kertova tarina on yksi palkituimmista kanadalaiselokuvista. Se perustuu Russell Banksin romaaniin, joka puolestaan pohjautuu vuoden 1989 tositapaukseen Texasissa.[1]

Vakava bussionnettomuus on surmannut suuren osan lapsista Kanadan Brittiläisen Kolumbian pikkukaupungissa. Asianajaja Mitchell Stephens (Ian Holm) kulkee surutalosta toiseen ja yrittää taivuttaa lasten vanhempia nostamaan ryhmäkanteen bussiyhtiötä vastaan, koska bussin jarrut olivat ilmeisesti olleet epäkunnossa. Hän kärsii paitsi tehtävänsä epäeettisyydestä, myös siitä että hänen oma tyttärensä on luisumassa pysyvästi huumeiden käyttäjäksi. Vähitellen hän saa vanhempia yhtymään kanteeseen ja alkaa kouluttaa onnettomuudesta selviytyneitä nuoria avaintodistajiksi tulevaan oikeudenkäyntiin. Esitutkinnassa yksi heistä, halvaantunut tyttö, kuitenkin valitsee sanansa tahallaan väärin omien perhetraumojensa takia, ja syytteistä luovutaan.

Suloinen ikuisuus on kaikkien aikojen palkituimpia kanadalaisia elokuvia. Se sai Grand Prix’n ja kaksi muuta palkintoa Cannesin elokuvajuhlilla 1997 ja voitti Genie Awards -gaalassa 16 ehdokkuudestaan kahdeksassa kategoriassa, muun muassa vuoden parhaan kanadalaiselokuvan palkinnon. Atom Egoyan oli Oscar-ehdokkaana parhaan ohjauksen ja parhaan sovitetun käsikirjoituksen sarjoissa.[2][1][3]

The New York Timesin kriitikot valitsivat Suloisen ikuisuuden vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4]

  1. a b Andrew McIntosh, Wyndham Wise: The Sweet Hereafter The Canadian Encyclopedia. 14.2.2017. Viitattu 14.2.2024.
  2. Haku 'sweet hereafter' awardsdatabase.oscars.org. Viitattu 13.2.2024.
  3. Genie Awards The Canadian Encyclopedia. Viitattu 13.2.2024.
  4. The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 13.7.2016.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:The Sweet Hereafter (film)
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.