Suomen kielet

Suomen kielellinen tilanne kunnittain vuonna 2016
  yksikieliset suomenkieliset kunnat
  kaksikieliset kunnat (suomi enemmistökielenä ja ruotsi vähemmistökielenä)
  kaksikieliset kunnat (ruotsi enemmistökielenä ja suomi vähemmistökielenä)
  yksikieliset ruotsinkieliset kunnat
  kaksikieliset kunnat (suomi enemmistökielenä ja saame vähemmistökielenä)

Suomi on kielellisesti verrattain homogeeninen maa, jossa suomen kielen asema on vahva, mutta maassa puhutaan pieneen asukaslukuun nähden useita kieliä: Ethnologue listaa Suomessa tavattavan 15 elävää kieltä.[1] Maan viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi, eikä laki määrittele erikseen vähemmistökieliä, vaikkakin se takaa valtion tuen joillekin kielille.[2] Kotimaisten kielten keskuksen mukaan vuonna 2016 Suomessa puhuttiin 157:ää eri äidinkieltä.[2] Suomessa puhuttaneen kuitenkin noin 500 eri kieltä äidinkielinä, jos pienetkin puhujayhteisöt huomioidaan.[2]

Suomessa henkilö voi vapaasti omalla ilmoituksellaan määritellä äidinkielensä väestötietojärjestelmään.[3]

Suomi ja ruotsi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2020 suomea puhui 86,9 % maan väestöstä ja ruotsia 5,2 %.[4] Molempia kieliä säätelee kielilaki, joka muun muassa velvoittaa virkamiehiä hallitsemaan molemmat viralliset kielet.[5] Suomen kielen puhujien määrä on laskenut 2010-luvun ja 2020-luvun taitteessa, sillä vuonna 2017 suomea puhui Suomessa 4 848 761 henkeä, ja vuonna 2020 heitä oli 4 811 067.[6] Samaan aikaan ruotsin puhujien määrä laski 289 052 puhujasta 287 871 puhujaan.[6]

1800- ja 1900-luvuilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen suurruhtinaskunnan virallinen kieli oli yksinomaan ruotsi vuosina 1809–1902. Suomen kielen virallisen aseman puolesta alettiin kampanjoida jo 1820-luvulla, ja asia eteni erityisen kovaa, kun vuonna 1863 julkaistiin niin sanottu kielireskripti. Tätä ennen suomesta oli tehty ylimääräisellä asetuksella ylimääräinen oppiaine kaikissa poikakouluissa vuonna 1841, ja vuonna 1865 suomesta tuli ruotsin rinnalla koulukieli oppikouluissa ja kymnaaseissa.[7]

Ahvenanmaan tilanne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaa on ainoa Suomen alue, joka on yksinomaan ruotsinkielinen. Suomen kielilaki ei koske maakuntaa eikä suomi ole siksi pakollinen oppiaine Ahvenanmaan kouluissa.[8][5]

Viittomakielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viittomakielisten oikeudet on taattu Suomen perustuslaissa, minkä lisäksi vuonna 2015 voimaan astunut viittomakielilaki velvoittaa valtion edistämään viittomakielisten mahdollisuuksia käyttää kieltään. Lain mukaan viittomakielisen määritelmä ei ole sidoksissa henkilön mahdolliseen kuulovammaan.[9] Suomalaisen viittomakielen on voinut ilmoittaa äidinkielekseen Suomessa vuodesta 2008 alkaen.[10] Väestötietojärjestelmään suomalaisen tai suomenruotsalaisen viittomakielen äidinkielekseen oli vuoden 2014 loppuun mennessä ilmoittanut yli 500 henkilöä.[11] Erillisesti suomenruotsalaisen viittomakielen on voinut ilmoittaa äidinkielekseen väestötietojärjestelmään kesäkuusta 2021 alkaen.[12]

Suomalaista viittomakieltä käyttää arviolta noin 5 500 henkeä, joista kuuroja on arviolta 3 000. Suomenruotsalaista viittomakieltä käyttää arviolta noin 300 henkilöä, joista kuuroja on noin puolet.[13] Suomalaisen viittomakielen vaikutukset suomenruotsalaiseen kieleen ovat suuret johtuen suomenruotsalaisen viittomakielen käyttäjien vähäisestä määrästä ja viittojien yhteisön levittäytymisestä laajalle alueelle.[14] Vuonna 2020 Yleisradio tulkkasi linnan juhlat molemmilla kotimaisilla viittomakielillä ensimmäistä kertaa.[15]

Saamelaiskielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viisikielinen kyltti ivalolaisessa S-marketissa.

Suomen valtio tunnustaa kolme saamelaiskieltä: pohjoissaame, inarinsaame ja koltansaame. Näistä kaksi viimeisintä ovat erittäin uhanalaisia. Inarinsaamea puhutaan ainoastaan Suomessa; koltansaamea puhutaan myös jonkin verran Venäjän puolella rajaa. Pohjoissaamella on puhujia Suomessa noin 2 000, inarinsaamella 300–400 ja koltansaamella noin 300.[16] Näiden kolmen saamelaiskielen edustuksesta ja kehittämisestä vastaa Saamen kielineuvosto, joka toimii Saamelaiskäräjien alaisuudessa.[17]

Saamelaiskielillä on ollut vuodesta 1992 lähtien virallinen asema saamelaisten kotiseutualueilla (Inari, Enontekiö, Utsjoki ja Sodankylän pohjoisosat), joissa saamelaisilla on oikeus saada palvelua viranomaisilta omalla äidinkielellään.[18] Suomessa vain joka viides saamelainen merkitsee väestötietoihin äidinkielekseen saamen kielen.[19] Saamelaiskäräjien keräämien tietojen mukaan Suomessa on 10 463 saamelaista, mutta vuoden 2015 väestötietojen mukaan saame oli merkitty äidinkieleksi koko maassa 1 957 henkilölle, joista 1 347 asui saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella.[19] Vuodesta 2013 lähtien väestötietoihin on ollut mahdollista merkitä äidinkieleksi jokin tietty saamen kieli: etelä-, inarin-, kiltinän-, koltan-, luulajan- tai pohjoissaame.[19] Eri saamen kieliä oli vuoteen 2019 mennessä merkitty äidinkieleksi väestötietoihin hyvin vähäisessä määrin.[19]

Karjalan kieli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalan kielen asemasta on käyty keskustelua, ja kielitieteen piireissä on yhteisymmärrys siitä, että karjala on oma kielensä. Sillä on muun muassa oma ISO 639-3 -koodi (krl).

Karjalan katsotaan olevan autoktoninen kieli, eli se on pitkään Suomessa käytetty kieli.[2] Suomessa arvioidaan olevan noin 11 000 aktiivista karjalan puhujaa, joista suurin osa on Karjalan evakkoja ja heidän jälkeläisiään. Lisäksi noin 20 000 ihmisen arvioidaan osaavan kieltä jonkin verran.[20] Vuodesta 2011 lähtien karjalan kielen on voinut merkitä äidinkielekseen väestötietojärjestelmään.[21]

Yleisradio aloitti vuonna 2015 karjalankieliset uutiset (Uudizet karjalakse), jotka lähetetään joka perjantai Yle Pohjois-Karjalan kanavalla sekä Areenassa. Uutislähetys syntyy yhteistyössä Yleisradion, Karjalan Kielen Seuran ja Itä-Suomen yliopiston kanssa.[22]

Suomen romanikieli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen romanikielen tulevaisuus on jo pitkään ollut uhattuna Suomessa. Vuonna 2012 arviolta vain 30 % Suomen 13 000 romanista osasi romanikieltä, ja sen osaaminen painottui iäkkäisiin romaneihin. Yhtenä syynä kielen käytön vähyyteen on ollut pätevien opettajien puute. Suomen romanikieli on myös ollut pitkään eristyksissä muista Euroopan romanikielistä.[23] Romanikieli on ennen kaikkea romanien kotikieli tai kryptolekti (salakieli), ja suurin osa sillä kirjoitetusta kirjallisuudesta on tarkoitettu joko kielen opiskeluun tai hengelliseen käyttöön.[24] Suomen romanien ensisijaisia kieliä ovat yhä enenevässä määrin suomi tai ruotsi.[25]

Myös Suomen romanikieli on autoktoninen kieli Suomessa.[2]

Vieraat kielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen vieraskieliset vuonna 2020, jotka eivät puhu äidinkielenään suomea, ruotsia tai saamelaisia kieliä.[26]

Vuonna 1980 Suomen väestöstä vieraskielisten osuus oli 0,2 prosenttia.[27] Vieraskielisten osuus on ollut Suomessa nousussa vuodesta 1990 asti, jolloin maan koko väestöstä noin 24 783 oli vieraskielisiä.[26] Vuonna 2019 vastaava luku oli ylittänyt 400 000 henkeä, ja vuonna 2020 vieraskielisiä oli Suomessa 432 847.[28][26] Eniten vieraskielisiä suhteessa kotoperäiseen väestöön on Ahvenanmaalla, pääkaupunkiseudulla, Närpiössä, Korsnäsissä, Pietarsaaressa ja Turussa. Vieraskielisen väestön osuus vaihtelee näillä alueilla 10–22 prosentin välillä.[29]

Vuonna 2023 Suomen suurimmat vieraskieliset ryhmät olivat:[30]

Kieli Puhujia
venäjä 99 606
viro 50 202
arabia 41 311
englanti 33 796
ukraina 26 519
somali 25 654
farsi, persia 20 421
albania 17 779
mandariinikiina 17 501
kurdi 17 270

Vieraiden kielten taito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2017 18–64-vuotiaista suomalaisista vieraita kieliä kertoi osaavansa 93 prosenttia, kun huomioon otettiin vähäinenkin kielitaito. Useampaa kuin yhtä vierasta kieltä heistä osasi 78 prosenttia suomalaisista. Yhtä vierasta kieltä osasi joka seitsemäs, kahta vierasta kieltä joka kolmas ja kolmea tai useampaa kieltä lähes puolet. Naiset osasivat useampia kieliä kuin miehet. Naisista vähintään neljää kieltä osasi 24 prosenttia ja miehistä 14 prosenttia. Miehistä vain yhtä vierasta kieltä osasi joka viides ja naisista joka kymmenes.[31] Miehistä joka kymmenes ei osannut vieraita kieliä, naisista 5 prosenttia.[32]

Yleisin kahden osatun kielen yhdistelmä oli ruotsi ja englanti, joita osasi kaksi kolmesta aikuisista. Tämä tarkoittaa lähes 2,2:ta miljoonaa suomalaista. Englantia ja saksaa osasi noin kolmannes ja lähes yhtä moni ruotsia ja saksaa.[31] Eniten vieraita kieliä taitamattomia oli 55–64-vuotiaiden joukossa, 17 prosenttia.[32]

Suomalaisilla on vallalla ajatus siitä, että yksin englannin taito on riittävä vieraiden kielten taitoja ajatellen. Myös tilastot osoittavat näin. Vuonna 2019 julkistettujen opetushallituksen tilastojen mukaan laaja kielitaito (enemmän kuin kahden vieraan kielen opinnot) alkaa olla Suomessa harvinaista. Kun vuonna 2005 ylioppilaskirjoituksissa yli 18 000 abiturienttia kirjoitti lyhyen toisen vieraan kielen, vuonna 2019 vastaava luku oli enää 3 900 abiturienttia. Toisen lyhyen vieraan kielen valitsi vuonna 2019 joka neljäs lukiolainen ja pitkän kielen alle joka viides. Näistä vain osa kirjoittaa aineen ylioppilaskirjoituksissa.[33] Suomalaisten kapeneva kielitaito on 2020-luvulla alkanut huolettaa myös työntekijöitä palkkaavia yrityksiä.[34][33][35]

Vieraat kielet koulutuksessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2018 Suomen koulussa tilanne oli, että perusopetuksessa oli 1.–5. vuosiluokilla kielen opetusta kaikille yhteisenä aineena. Yhteisten opintojen lisäksi oppilas voi opiskella toista kieltä vapaaehtoisena aineena. 6.–9. vuosiluokilla opiskellaan yhteisinä aineina kahta kieltä, minkä lisäksi oppilas voi valita valinnaisia kieliopintoja. Lukion kieliohjelmaan voi kuulua myös lukiossa alkavia kieliä. Vieraan kielen opiskelu aloitetaan A1-kielen opinnoilla 1. vuosiluokalla. Valinnaisen A2-kielen opiskelu alkaa yleisimmin 4. tai 5. vuosiluokalta. B1-kieli on 6.–9. vuosiluokilla alkava yhteinen toinen kotimainen kieli tai englanti. B2 on peruskoulun 7.–9. vuosiluokilla alkava valinnainen kieli. B3 on lukiossa alkava valinnainen kieli.[36]

Yleisin A1-kieli on englanti. Vuonna 2018 kolmannen luokan oppilaista 90,1 prosenttia opiskeli A1-englantia. Seuraavaksi suosituimpia kieliä olivat suomi (5,6 %), saksa (1,3 %), ranska (1,2 %), ruotsi (0,9 %), venäjä (0,3 %), espanja (0,4 %) ja muut kielet (0,1 %).[36]

Vuonna 2018 alakoulun 5. luokan oppilaista 27,6 prosenttia opiskeli jotain A2-kieltä. Suosituimmat kielet olivat 5. luokan oppilailla englanti (8,7 %), ruotsi (6,0 %) ja saksa (6,0%), espanja (3,3 %), ranska (2,2 %) ja venäjä (0,5 %). A2-espanjaa opiskelleiden määrä jatkoi kasvuaan vuonna 2018.[36]

Vuonna 2017 lähes kaikki (99,4 %) 7.–9. vuosiluokkien oppilaista opiskelivat A-englantia. Valinnaista B2-kieltä opiskelleiden suhteellinen osuus on vaihdellut 2000-luvun alussa ja 2010-luvulla. Vuonna 2017 osuus oli 11,2 prosenttia oppilaiden lukumäärästä. Alimmillaan osuus oli 8,7 prosenttia vuonna 2007. Vuonna 2017 saksa oli suosituin B2-kieli. 7.–9. luokan oppilaista opiskeli B2-saksaa 5,3 prosenttia, B2-ranskaa 2,7 prosenttia, B2-espanjaa 2,0 prosenttia, B2-venäjää 1,1 prosenttia, B2-latinaa 0,2 prosenttia ja B2-italiaa 0,1 prosenttia.[36]

Lähes kaikki lukion oppimäärän suorittaneet ovat opiskelleet englantia A-kielenä. Vuonna 2017 A-ruotsin suoritti 8,3 prosenttia, A-saksan 2,5 prosenttia, A-ranskan 1,3 prosenttia, A-venäjän 0,6 prosenttia ja A-espanjan 0,1 prosenttia opiskelijoista.[36] Vuonna 2019 Tilastokeskuksen mukaan lukiossa englantia oli opiskellut 99 prosenttia, saksaa 15 prosenttia, espanjaa 13 prosenttia ja ranskaa 9 prosenttia lukiolaisista. Erityisen suuri muutos on ollut saksan ja ranskan opiskelussa.[37]

Eri oppiaineiden ylioppilaskirjoituksiin ilmoittautuneiden määrä on pudonnut niin, että lyhyen ranskan kielen ylioppilaskokeeseen ilmoittautuneiden määrä väheni vuosien 2012 ja 2020 välillä 46 prosenttia. Vuonna 2020 ranskan kirjoitti lyhyenä kielenä 806 abiturienttia. Saksan kohdalla vähenemä on samankaltaista, ja vuonna 2020 lyhyen saksan kirjoitti 1 611 abiturienttia. Lyhyen kielen kirjoittajat ovat vähentyneet useilla sadoilla myös italian ja espanjan kielessä. Samoin on käynyt myös ranskan ja saksan kielen opiskelumäärille korkeakouluissa ja ammatillisella toisella asteella.[38] Eniten on vähentynyt saksan opiskelu.[37]

Vuoden 2020 alusta alkaen vieraan kielen opetus on alkanut Suomessa jo peruskoulun ensimmäiseltä luokalta, mutta siitä huolimatta suomalaisten kielitaito on vaarassa yksipuolistua. Suurimmalla osalla ensimmäisen luokan oppilaisten ei ole kuntien taloudellisten voimavarojen puutteen vuoksi mahdollisuutta valita ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi mitään muuta kieltä kuin englantia. Opetushallituksen ja Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n mukaan tämä asettaa lapset eriarvoiseen asemaan. Kielten opetuksessa Tampere on edelläkävijä Suomen kuntien joukossa. Tampereella kielitaito on kirjattu kaupungin strategiaan ja siihen on panostettu 2010-luvulta alkaen. Tampereella koulutiensä aloittavat voivat esimerkiksi valita ensimmäisen vieraan kielen seitsemän kielen joukosta. Vaihtoehtoina ovat englanti, ruotsi, saksa, ranska, espanja, venäjä ja kiina. Tutustuminen kieliin alkaa Tampereella jo päiväkodeissa. 2020-luvun alussa Tampereella joka kolmas koululainen valitsi ensimmäiseksi vieraaksi kielekseen jonkun muun kielen kuin englannin.[39] 2020-luvun alussa 1,7 prosenttia Suomen koululaisista opiskeli venäjää.[35]

2000-luvulla Suomessa on huolestuttu maan tieteen englanninkielistymisestä, sillä kun vuonna 2011 Suomen yliopistoista hyväksytyistä kandidaatintöistä englanninkielisiä oli 8 prosenttia, määrä oli kymmenen vuotta myöhemmin jo 30 prosenttia. Pro gradu -tutkielmista 30 prosenttia oli englanninkielisiä vuonna 2011, mutta kymmenen vuotta myöhemmin osuus oli jo 38 prosenttia. Väitöskirjojen perusteella Suomessa voidaan puhua englannista tieteen kielenä: vuonna 2021 Suomen yliopistoissa tarkastetuista väitöksistä oli englanninkielisiä peräti 86 prosenttia.[40]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Northern Europe Ethnologue. Viitattu 19.5.2021. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Kielet Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.5.2021.
  3. ↑ Kielelliset oikeudet Suomen oikeusministeriön. Viitattu 3.11.2021.
  4. ↑ Väestö Tilastokeskus. 2021. Viitattu 19.5.2021.
  5. ↑ a b Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi Oikeusministeriö. Viitattu 19.5.2021.
  6. ↑ a b Tilastokeskus: Väestö tilastokeskus.fi. Viitattu 15.10.2021.
  7. ↑ Suomen kieli ja kirjallisuus Opetushallitus. Viitattu 19.5.2021.
  8. ↑ Nelson, Marie: Språksituationen på Åland – speciell, om inte unik (pdf) Institutionen för svenska och flerspråkighet. Viitattu 19.5.2021.
  9. ↑ Viittomakielet Oikeusministeriö. Viitattu 19.5.2021.
  10. ↑ Harva on ilmoittanut äidinkielekseen viittomakielen Yle Uutiset. 23.11.2012. Viitattu 3.11.2021.
  11. ↑ Korhonen, Johanna & Nieminen, Johanna: ”Sydämen puhetta Jumalan kanssa” Pääsiäisen ajan päivän rukouksia viittomakielelle käännettynä. Humanistinen ammattikorkeakoulu, 2019.
  12. ↑ Suomenruotsalaisen viittomakielen voi ilmoittaa nyt äidinkielekseen väestötietojärjestelmään - Suomi.fi www.suomi.fi. Viitattu 3.11.2021.
  13. ↑ Suomen kaksi viittomakieltä www.kielikello.fi. 3/2011. Viitattu 19.5.2021.
  14. ↑ Suomen viittomakielet Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.5.2021.
  15. ↑ Yle välittää Linnan juhlat molemmilla kotimaisilla viittomakielillä ensimmäisen kerran Yle Uutiset. Viitattu 19.5.2021.
  16. ↑ Saamelaiset ja saamen kielet Samediggi. 2021. Viitattu 19.5.2021.
  17. ↑ Saamen kielineuvosto Samediggi. Viitattu 19.5.2021.
  18. ↑ Saame Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.5.2021.
  19. ↑ a b c d Vain joka viides saamelainen merkitsee äidinkielekseen saamen kielen – merkintä väestörekisterissä auttaisi kuitenkin turvaamaan saamenkieliset palvelut Yle Uutiset. 21.1.2019. Viitattu 3.11.2021.
  20. ↑ Kotimainen kielemme karjala Kielikello. 2/2019. Viitattu 19.5.2021.
  21. ↑ Valtioneuvoston kertomus korostaa yksilön kielellisiä oikeuksia - Kielikello www.kielikello.fi. Viitattu 3.11.2021.
  22. ↑ Karjalankieliset uutiset alkavat Ylellä – Yle Uudizet karjalakse, jälgimäi! Yle Uutiset. Viitattu 19.5.2021.
  23. ↑ Romanikieli on vaarassa kadota Yle Uutiset. Viitattu 19.5.2021.
  24. ↑ Suomen romanikieli Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.5.2021.
  25. ↑ Romanikieli ja karjalan kieli Oikeusministeriö. Viitattu 19.5.2021.
  26. ↑ a b c Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskuksen PxWeb-tietokannat. Viitattu 15.10.2021.[vanhentunut linkki]
  27. ↑ Sofia ja Onni, Svetlana ja Ahmed – satavuotiaan Suomen nimitrendit - Kielikello www.kielikello.fi. Viitattu 7.10.2023.
  28. ↑ Vieraskieliset www.stat.fi. 2021. Arkistoitu 26.5.2023. Viitattu 19.5.2021.
  29. ↑ Maahanmuuttajat väestössä Tilastokeskus. 2021. Arkistoitu 29.10.2021. Viitattu 19.5.2021.
  30. ↑ Tilastokeskus: Tilastokeskus stat.fi. Viitattu 20.7.2024.
  31. ↑ a b Helena Niemi: Tilastokeskus - 3. Useampaa kuin yhtä vierasta kieltä osaa 78 prosenttia suomalaisista www.stat.fi. Viitattu 13.11.2023.
  32. ↑ a b Helena Niemi: Tilastokeskus - tilastokeskus.fi. Viitattu 13.11.2023.
  33. ↑ a b martta.walker: Suomalaisten kielitaito romahtanut - ei mikään pikku juttu, nyt on toimittava JYUnity. 5.2.2020. Viitattu 13.11.2023.
  34. ↑ Suomalaisten kapeneva kielitaito huolestuttaa yrityksiä | Helsingin yliopisto www.helsinki.fi. 17.5.2021. Viitattu 13.11.2023.
  35. ↑ a b markkujokinen: Vienti vaatisi laajempaa kielitaitoa Kauppapolitiikka. 21.3.2022. Viitattu 13.11.2023.
  36. ↑ a b c d e Tilastotietoa kielivalinnoista Suomen kieltenopettajien liitto ry. Arkistoitu 22.3.2022. Viitattu 13.11.2023.
  37. ↑ a b markkujokinen: Vienti vaatisi laajempaa kielitaitoa Kauppapolitiikka. 21.3.2022. Viitattu 13.11.2023.
  38. ↑ Kauma, Pia ym.: Kirjallinen kysymys suomalaisten kielitaidon kaventumisesta ja kieliopintojen houkuttavuuden lisäämisestä eduskunta.fi. Viitattu 13.11.2023.
  39. ↑ Kielten opetus aikaistui, mutta kielitaito on vaarassa yksipuolistua – liian harva ekaluokkalainen saa valita ensimmäisen vieraan kielen Yle Uutiset. 9.1.2020. Viitattu 13.11.2023.
  40. ↑ Eeva Ylitalo: Kielten asema yliopistoissa: Kenen kielellä yliopisto toimii? Acatiimi. 15.6.2023. Viitattu 13.6.2024.