Supergravitaatioteoria on kenttäteoria, joka yhdistää supersymmetrian ja yleisen suhteellisuusteorian.
Kuten mikä tahansa gravitaation kenttäteoria, supergravitaatioteoria sisältää spin-2-kentän, jonka kvantti on gravitoni. Supersymmetria vaatii, että gravitonikentällä on superpartneri. Tämän kentän spin on 3/2 ja sen kvantti on gravitiino. Gravitiinokenttien lukumäärä on sama kuin supersymmetrioiden lukumäärä. Supergravitaatioteorioiden on uskottu olevan ainoa keino kuvata oikeaoppisesti vuorovaikuttavia spin-3/2-kenttiä.
Supergravitaatioteoria on käytännössä nollapituinen raja supersäieteorialle (siis raja, jossa säie arvioidaan siten, että sen pituus on nolla ja käsitellään kuten dimensiotonta pistemäistä hiukkasta). Ainoana poikkeuksena on "maksimaalinen" 11-ulotteinen supergravitaatio, joka on M-teorian rajana (todennäköisimmin raja, jossa kalvoja käsitellään kuin niiden tilavuus olisi nolla).[1]