Suuhygienia

Hampaiden harjaus

Suuhygienia on suun terveyden hoitoa, joka voidaan määritellä suun sairauksien ehkäisyksi. Suuhygienia koostuu asianmukaisesta ja säännöllisestä hampaiden harjauksesta ja hammaslangan tai vastaavien hammasväleihin mahtuvien välineiden säännöllisestä käytöstä. Suun terveyden hoitamiseen voidaan käyttää lisäksi esimerkiksi suuvettä. Suuhygienialla on merkittävät vaikutukset ihmisen terveyteen, erityisesti vanhemmalla iällä. Epäonnistuminen suun terveyden hoidossa voi johtaa muiden muassa juurihoitojen tarpeeseen, hampaiden heilumiseen ja hampaiden poistamiseen ja sen seurauksena hammasimplanttien tai -proteesien tarpeeseen. Suuhygienistit ja hammaslääkärit ovat suun terveyteen erikoistuneita ammattilaisia.

Ehkäistävät suun sairaudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuhygienian tarkoituksena on minimoida suun sairauksia aiheuttavat mikrobit, mikä saavutetaan poistamalla hampaiden pinnalle kertynyt haitallisia bakteereja sisältävä plakki. Kun plakin määrä hampaiden pinnoilla lisääntyy, karieksen riski kasvaa, kun plakin bakteerit hyödyntävät hampaiden pinnoille jääneitä ruoan hiilihydraatteja ja ulostavat hammaskiillettä syövyttäviä happoja. Hampaiden pinnalle kertynyt poistamaton plakki kovettuu vähitellen hammaskiveksi, joka toimii haitallisten bakteerien suojana, lisäten karieksen riskiä. Hammaskivi aiheuttaa hengityksen pahanhajuisuutta. Suuhygienialla ehkäistään ientulehdusta, joka esiintyy veren vuotamisena ikenistä ja joka on vielä ehkäistävissä suuhygienialla. Sen vakavampi muoto tukikudostulehdus eli parodontiitti, jossa hammasta ympäröivä ien alkaa asteittain tuhoutua ja hampaan kiinnityssäikeet sekä luu alkavat hävitä, jolloin ientaskut syvenevät, hammasvälit laajenevat, hampaat saattavat heilua tai hampaita joudutaan jopa poistamaan menetetyn kiinnityksen vuoksi. Parodontiitin kudostuho ei koskaan palaa ennalleen.

Suun sairauksien ehkäisykeinoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fluorihammastahnan käyttö on tehnyt karieksesta harvinaisemman.[1][2] Karieksen ehkäisyssä tehokkain tapa on fluorihammastahnan käyttö ja hampaiden harjaaminen aamuin ja illoin eli kaksi kertaa vuorokaudessa. Sokeri ja sokeripitoiset ruoat vaikuttavat negatiivisesti suun terveyteen, sillä suun haitalliset bakteerit käyttävät sokeria ravintonaan. Alkoholi ja tupakka vaikuttavat suun terveyteen negatiivisesti. Tupakka ja alkoholi yhdistettynä huonoon suuhygieniaan selittävät noin 80 prosenttia suusyövistä.[3] Lisäksi monien huumeiden käytöllä, kuten metamfetamiinin ja crack-kokaiinin polttamisella on negatiivisia vaikutuksia suun terveyteen.

Hampaiden harjaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hampaita tulisi harjata joka päivä kaksi kertaa kahden minuutin ajan fluoripitoisella hammastahnalla hampaiden riittävän fluorin saannin turvaamiseksi. Harjatessa tulee käyttää mieluiten myös ksylitolia sisältävää hammastahnaa. Hampaat pestään aamulla ennen aamiaisen syömistä ja lopuksi illalla ennen nukkumaanmenoa. Hammastahnaa ei pidä käyttää liikaa, sillä erään tutkimuksen mukaan useiden hammastahnatuubien käyttö viikossa voi aiheuttaa neurologisia ongelmia.[4]

Hammasvälien puhdistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karies saa usein alkunsa hampaiden välisistä pinnoista, joten hammasvälit on hyvä puhdistaa hammaslangalla, hammastikulla, hammasväliharjalla tai siltalangalla kerran päivässä. Hammasvälien puhdistamisen yhteydessä puhdistetaan myös takimmaisten purupintojen välit.

Ruokailutottumukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokailun jälkeiset happohyökkäykset olisi hyvä katkaista ksylitolilla, joko purukumilla tai purukumia tehokkaimmilla fluori-ksylitoli-tableteilla, jotka liukenevat nopeasti suuhun ja korjaavat pieniä alkavia kariesvaurioita.

Hiilihydraattien syömiskertoja ei tulisi olla enempää kuin viisi-kuusi kertaa päivässä, koska jokaista syömiskertaa seuraa happohyökkäys, jolloin hampaiden reikiintyminen voi edetä.[5] Syömiskerraksi lasketaan, jos laittaa vaikka yhden viinirypäleen suuhunsa, ainoastaan vesi ei aiheuta suuhun happohyökkäystä.

Ruokavaliossa tulisi käyttää mahdollisimman vähän sokeria ja happamia elintarvikkeita. Happamiin elintarvikkeisiin kuuluvat kaikki mehut ja virvoitusjuomat sekä hedelmät. Suositeltava janojuoma on vesi. Monille ihmisille sokeria sisältävien ja happamien tuotteiden käytöstä luopuminen voi tuntua vaikealta.

Happamat juomat, muun muassa kevytlimonadit kuluttavat kiillettä hampaan pinnalta ja saavat aikaan eroosiota, joka aiheuttaa ajan myötä hampaiden vihlontaa. Vauriota on vaikeaa korjata jälkikäteen. Eroosiota vähentää hampaiden huuhtominen vedellä tai ksylitolitablettien käyttö happaman juoman jälkeen. Hampaita ei kuitenkaan tule harjata vajaaseen tuntiin happamien elintarvikkeiden nauttimisen jälkeen, koska tällöin eroosio tehostuu ja kiille vaurioituu harjatessa.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ König K.G. 2000. Diet and oral health. International Dental Journal, 50, s. 162-74.
  2. ↑ Food and Agriculture Organisation of the United Nations & World Health Organisation. 1998. Carbohydrates in Human Nutrition. Report of a Joint FAO/WHO Expert Consultation. FAO Food & Nutrition Paper 66. http://www.fao.org/docrep/W8079E/W8079E00.htm
  3. ↑ http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/tupakka-alkoholi-ja-heikko-suuhygienia-on-huono-yhdistelma/
  4. ↑ Liika hammastahnan käyttö voi aiheuttaa neurologisia ongelmia. Yle uutiset 6.9.2008.
  5. ↑ Happohyökkäys[vanhentunut linkki] Nettineuvo

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]