Suvaitsevaisuusparadoksi toteaa, että suvaitsemattomia ei voi rajattomasti suvaita, vaan suvaitsevaista yhteiskuntaa on puolustettava suvaitsemattomien hyökkäyksiltä.[1]
Karl Popper määritteli paradoksin vuonna 1945 teoksessaan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset (osa 1)[2]lähde tarkemmin?:
Popperin johtopäätöksen mukaan olemme oikeutettuja kieltäytymään suvaitsemasta suvaitsemattomuutta: ”Meidän pitäisi siksi vaatia, suvaitsevaisuuden nimissä, oikeutta olla suvaitsematta suvaitsemattomuutta.”
Popperin mukaan ei kuitenkaan ole viisasta aina estää suvaitsemattomien filosofioiden esittämistä, kunhan niihin voidaan vastata järkiperäisillä argumenteilla ja julkinen mielipide pitää ne hallinnassa.[3] Filosofi Markus Neuvosen mukaan oikea kysymys onkin, kuinka paljon suvaitsemattomuutta pitää sietää.[4]