Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Yhdistynyt joukkue | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Barcelona 1992 | kuula | |
Maa: Neuvostoliitto | |||
MM-kilpailut | |||
Pronssia | Tokio 1991 | kuula | |
Maa: Venäjä | |||
Naisten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Hylätty | Ateena 2004 | kuula | |
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Pariisi 2003 | kuula | |
Hopeaa | Stuttgart 1993 | kuula | |
Pronssia | Sevilla 1999 | kuula | |
EM-kilpailut | |||
Pronssia | München 2002 | kuula |
Svetlana Vladimirovna Kriveljova (ven. Светлана Владимировна Кривелёва, s. 13. kesäkuuta 1969 Brjansk, Neuvostoliitto) on venäläinen kuulantyöntäjä, joka voitti olympiakultaa vuonna 1992 ja maailmanmestaruuden vuonna 2003.
Kriveljova työnsi 1987 Birminghamin nuorten EM-kisoissa kuulassa kolmanneksi tuloksella 16,64 ja 1988 Sudburyn nuorten MM-kisoissa neljänneksi tuloksella 16,91. Kolme vuotta myöhemmin hän sijoittui Sevillan sisäratojen MM-kisoissa kahdeksanneksi työnnettyään 18,58, voitti Universiadit sekä MM-pronssia Tokion ulkoratojen MM-kisoissa tuloksella 20,16. Barcelonan olympialaisissa 1992 hän voitti olympiakultaa tuloksella 21,06. Seuraavana vuonna hän voitti maailmanmestaruuden Toronton sisäratojen MM-kisoissa, MM-hopeaa Stuttgartin ulkoratojen MM-kisoissa sekä voitti kauden lopussa GP-finaalin.
Kriveljova karsiutui Atlantan olympialaisissa 1996, työnsi kolmanneksi samana vuonna Euroopan cupissa ja sijoittui seuraavana vuonna Ateenan MM-kisoissa kymmenenneksi. Budapestin EM-kisoissa 1998 hän oli neljäs. Maebashin sisäratojen MM-kisoissa 1999 Kriveljova voitti kultaa. Samana vuonna hän oli kolmas Euroopan cupissa sekä Sevillan ulkoratojen MM-kisoissa. Sydneyn olympialaisissa 2000 hän työnsi neljänneksi. Vuonna 2001 hän voitti pronssia Lissabonin sisäratojen MM-kisoissa, sijoittui yhdeksänneksi Edmontonin ulkoratojen MM-kisoissa ja kolmanneksi GP-finaalissa.
Kriveljova voitti vuonna 2002 Euroopan cupin ja EM-pronssia Münchenin EM-kisoissa. Seuraavana vuonna hän voitti Venäjän sisä- ja ulkoratojen mestaruudet. Samana vuonna hän sijoittui viidenneksi Birminghamin sisäratojen MM-kisoissa, toiseksi Euroopan cupissa ja voitti MM-kultaa Pariisin ulkoratojen MM-kisoissa. Kauden lopussa hän oli IAAF:n yleisurheilufinaalissa toinen. Kriveljova voitti Budapestin sisäratojen MM-kisoissa 2004 kultaa. Myöhemmin samana vuonna hän voitti Ateenan kesäolympialaisissa olympiapronssia ja sijoittui IAAF:n yleisurheilufinaalissa kuudenneksi. Vuonna 2005 hän oli Helsingin MM-kisoissa neljäs ja IAAF:n yleisurheilufinaalissa kahdeksas.
Vuonna 2012 Kriveljovan Ateenan kesäolympialaisissa antama dopingnäyte osoittautui positiiviseksi, ja hän menetti olympiapronssinsa.[1] Hän sai kahden vuoden kilpailukiellon, joka päättyy 1. huhtikuuta 2015 ja hänen tuloksensa aikaväliltä 18.8.2004–17.8.2006 hylättiin takautuvasti.[2]
1948: Micheline Ostermeyer | 1952: Galina Zybina | 1956: Tamara Tyškevitš | 1960: Tamara Press | 1964: Tamara Press | 1968: Margitta Gummel | 1972: Nadežda Tšižova | 1976: Ivanka Hristova | 1980: Ilona Slupianek | 1984: Claudia Losch | 1988: Natalja Lisovskaja | 1992: Svetlana Kriveljova | 1996: Astrid Kumbernuss | 2000: Janina Karoltšyk | 2004: Yumileidi Cumbá | 2008: Valerie Vili | 2012: Valerie Adams | 2016: Michelle Carter | 2020: Gong Lijiao | 2024: Yemisi Ogunleye |
1983: Helena Fibingerová | 1987: Natalja Lisovskaja | 1991: Huang Zhihong | 1993: Huang Zhihong | 1995: Astrid Kumbernuss | 1997: Astrid Kumbernuss | 1999: Astrid Kumbernuss | 2001: Janina Karoltšyk | 2003: Svetlana Kriveljova | 2005: Olga Rjabinkina | 2007: Valerie Vili | 2009: Valerie Vili | 2011: Valerie Adams | 2013: Valerie Adams | 2015: Christina Schwanitz | 2017: Gong Lijiao | 2019: Gong Lijiao | 2022: Chase Ealey | 2023: Chase Ealey |