Sydänglykosidit

Tyypillisen sydänglykosidin rakenne. Vihreällä laktonirengas ja steroidi, jotka muodostavat geniiniosan.

Sydänglykosidit ovat sydämen vajaatoimintaan käytettyjä lääkeaineita, joita saadaan eräistä kasveista. Niitä tunnetaan yli kaksisataa erilaista. Vain pientä osaa käytetään lääkkeinä.[1]

Sydänglykosidit saattavat vähentää tai lisätä sydänlihaksen supistumisen nopeutta, vähentävät lyöntitiheyttä ja lisäävät voimaa.[1]

Sydänglykosidien tunnetuin lähde on digoksiinia sisältävä rohtosormustinkukka (Digitalis purpurea). Niden vaikutusta kutsutaankin digitalisvaikutukseksi. Muita sydänglykosideja sisältäviä kasveja ovat esimerkiksi villasormustinkukka, merisipuli ja Strophanthus gratus.[1]

Sydänglykosidien toksisuus eli yliannostuksen vaara on varsin suuri. On luettava erikseen näiden aineiden sydäntoksiset ja muut sivuvaikutukset kuten värinäön häiriöt. Toisaalta näilä lääkkeillä on sekä nopean eli akuutin että hitaan eli kroonisen myrkytyksen vaikutukset.[2]

Anatomis-terapeuttis-kemiallisessa lääkeluokituksessa (ATC) sydänglykosidit kuuluvat luokkaan C01A.

Sydänglykosidejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b c Sydänglykosidit Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Arkistoitu 6.2.2005. Viitattu 26.2.2014.
  2. Esko Iisalo: ”Verenkierto- ja hengityselimistöön vaikuttavat lääkkeet”, Sydänglykosidit, s. 391-397. Kandidaattikustannus, 1982. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]