Tämän artikkelin tai sen osan on katsottu tarvitsevan asiantuntijan arviota. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: lähdekritiikkiä |
Sydänsimpukkakeramiikka oli lähinnä Välimeren seuduilla[1][2] esiintynyttä simpukanpainantein koristeltua[3] kivikauden keramiikkaa noin 6000–4000 eaa. Sydänsimpukkakeramiikka käyttäneet ihmiset kulkivat laivoilla paikasta toiseen perustaen uusia siirtokuntia ja levittäen maanviljelyä. He asuivat kylissä. Karjana he käyttivät lähinnä lampaita ja vuohia, ja viljana paljassiemenisiä lajeja. Tässä heidän maanviljelykulttuurinsa erosi Keski-Euroopan nauhakeraamisesta perinteestä, jossa käytettiin nautoja, sikoja ja kuorisiemenisiä viljalajikkeita.
Sydänsimpukkakeramiikka on sama kuin leimakeramiikka Cardium-keramiikka eli impresso-keramiikka.lähde? Välimeren rannoilla[4] kukoistanut saviastioiden valmistustyyli ja kulttuuri noin 6000–4000 eaa., johon liittyi maanviljelyä sekä vuohien ja lampaiden hoitoa, levitti maanviljelyä Välimeren seuduilla Etelä-Euroopassa. Tähän kulttuuriin liittyi merenkulkua. Samoihin aikoihin noin 6000–5000 eaa. levisi Keski-Euroopassa nauhakeraaminen kulttuuri. Sydänsimpukkakeramiikka oli alkujaan peräisin Kreikan, Albanian ja Dalmatian[5] seuduilta[6], tai Anatoliasta ja Syyrian seuduilta Lähi-idästä. Esimerkiksi Bybloksen varhaisneoliittinen keramiikka on osin patamaista, painelukuvioin koristeltua[7]. Sydänsimpukkakeramiikka levisi Kreikasta mm. Balkanin niemimaan länsi-, Italian, Espanjan ja Ranskan rannikoille. Ei tiedetä varmasti missä sydänsimpukkakeramiikkaa tehtiin ensi kertaa. Se tunnistetaan Cardium edulis -kuorella tehdyistä painanteista. Kulttuurin edustajat olivat taitavia merenkulkijoita.[8]
Tämä alkujaan varhaisneoliittinen keramiikka ilmestyi Kreikkaan ensi kertaa Sesklon kulttuurin edeltäjän hävitessä. Kulttuurin alku oli ehkä Sesklon kulttuuria edeltävässä kulttuurissa tai Starcevon kulttuurissa tai Vähässä-Aasiassa tai jopa Lähi-idässä. Itäisellä Välimerellä sitä tavataan mm. Kyproksella, Kreetalla, Sisiliassa, Dalmatiassa ja itäisessä Etelä-Italiassa.[9]
Sydänsimpukkakeramiikka levisi keskiseen ja eteläiseen Itä-Italiaan ehkä noin 6000 eaa. Ehkä samoihin aikoihin tämä keramiikka saapui Sisiliaan, luultavasti Etelä-Kreikan Peloponnesoksen itäosista. Noin 5800 eaa. sydänsimpukkakeramiikka tavattiin Korsikalla. Sieltä keramiikka levisi Etelä-Ranskaan ja Kaakkois-Espanjaan. Noin 5600 eaa. sydänsimpukkakeramiikkaa oli Portugalissa. Etelä-Ranskasta lienee tullut vaikutteita itäiseen Pohjois-Ranskaan nauhakeraamisen kulttuurin alueelle[10]. Sydänsimpukkakeramiikan alkuperää on etsitty Kreikan neoliittikauden esi-Sesklon kulttuurista, josta sitä ja myös neoliittisesta Libanonista on löydetty. Kulttuuri nousi noin 6000–5500 eaa. Italiaan Adrianmeren itärannikolle, josta se alkoi levitä Etelä-Italian rannikolle, Sisiliaa ja Etelä-Ranskaa sekä Itä-Espanjaan 5000 eaa. mennessä. Kulttuuri levisi Ranskassa ja Espanjassa pitkälle sisämaahan. Ranskassa se levisi Rhonea pitkin pohjoiseen, ja Espanjassa Ebro-jokea pitkin länteen. Läntisimpään Ranskaan se ei levinnyt, mutta sen uskotaan vaikuttaneen siellä varhaisten neoliittisten kulttuurien kehitykseen. Sydänsimpukkakeramiikka eli cardium-keramiikka kehittyi pian paikallisiksi "epicardiaalisiksi" keramiikkatyyleiksi mm. Italiassa ja Balkanin rannikolla. Italiassa syntyivät Boccan ja Quadrattan kulttuurit, Balkanilla Hvarin, Lisicicin ja Butmirin kulttuurit.
Sydänsimpukkakeramiikka ehkä levisi Syyrian-Palestiinan-Kilikian rannikkoalueelta. Sitä on löydetty Ras Shamrasta noin ajalta 6500 eaa.[11] Noin 6000 eaa. keramiikka levisi muun muassa Itä-Italiaan.[12].
Starcevon kulttuurin tyyppinen keramiikka levisi ennen 6000 eaa. Italiaan ja Albaniaan. Tavolieren tasangolla Kaakkois-Italiassa oli noin 6200 eaa. suuri 50x70 km:n alue, jolla oli 500 vallihaudoitettua asuinpaikkaa, joista kukin saattoi olla jopa 30 hehtaarin laajuinen. Joissakin oli ulkoisia, mutkikkaita vallihautoja sekä sisärakenteita. Talot tehtiin puusta[13]. Mesoliittinen kulttuuri ei jatkunut täällä, mutta uutta kulttuuria ei voi kytkeä Kreikkaan eikä Levanttiinkaan.
Italiasta sydänsimpukkakeramiikka levisi noin 5800–5400 eaa. laivojen avulla[14] Etelä-Ranskaan, Iberiaan, Maltalle ja Pohjois-Afrikan rannikolle. Luultavasti asutus keskittyi seuduille, joilla oli vain vähän mesoliittista asutusta. Portugalissa mesoliittinen väestö ja sydänsimpukkakeramiikkaa käyttänyt neoliittinen maanviljelijäväestö elivät rinnan jopa 1000 vuotta[14].
Tyrrhenian kulttuureissa (alalajit Basi, Filiestru, Pieza) oli geometrinen koristelu. Sitä ennen keramiikassa Ranskan ja Italian rajalla sijaitsevalla Pandimounin kallionjyrkänteellä oli Adrianmeren ja Balkanin vaikutteita noin 6220/6000–5660 eaa. Varhainen cardial oli Pandimounissa 5960–5000 eaa. Geometrinen cardial 6000–5600 tuli Pandimoumin Impressan jälkeen oli Toscanassa, Korsikassa ja Sardiniassa, ja levitti joitain vaikutteitaan Sisiliaan, Latiumiin ja Elban lähelle. VyöhykeCardial, vaakasuora koristelu 5750–5500 eaa. Sydänsimpukkakeramiikan reuna-alueille levisi tämän vaikutteita. Koristelematon Peri-Cardial-keramiikka ilmaantui Dourgneen 5560–5250 eaa. Sydänsimpukkakeramiikan jälkeinen post-Cardial 5490–5350 eaa. Peri-Cardial-paikkoja olivat myös Montclus 5–7 ja Jean-Cros Auden laaksossa.
Sydänsimpukkakeramiikka levisi Italian Liguriaan noin 6000 eaa. Kulttuurissa oli sen aikaisia Adrianmeren ja Balkanin vaikutteita. Tätä keramiikkaa tehtiin pian laajalla alueella Tyrrhenanmerellä 6000–5600 eaa.[16] Tästä syntyi niin sanottu klassinen sydänsimpukkakeramiikka, joka levisi 5750–5500 eaa. Provenceen, Languedociin ja Rhône-joen laaksoon, joilla seuduilla vallitsi mesoliittinen Castelnovan kulttuuri.