Sylvester Stadler

Sylvester Stadler

Sylvester Stadler (30. joulukuuta 1910 Steiermark, Itävalta - 23. elokuuta 1995) oli alkujaan itävaltalainen Saksan SS-joukoissa palvellut SS-kenraali (SS-Brigadeführer).

Stadler meni naimisiin 1936 ja sai kaksi poikaa. Hän kuoli elokuun 23. 1995 Baijerissa, Augsburg-Haunstettenissa.

Opiskelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sylvester Stadler syntyi vuonna 1910 Fohnsdorfissa Itävallan Steiermarkissa. Stadler opiskeli ammattikoulun sähkölinjalla, josta hän ei ikinä valmistunut. Stadler liittyi vuonna 1933 Itävallan SS:ään 23-vuotiaana, hänet siirrettiin melkein saman tien Saksaan koulutukseen. Stadler toimi jonkin aikaa joukkueen johtajana, jonka jälkeen hänet määrättiin Bad Tölziin Upseerikoulutukseen vuonna 1935. Upseerikoulutuksesta hän valmistui SS-Untersturmführerinä.

Palvelu armeijassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulikasteensa Stadler sai Puolassa, jossa palveli Panzer Division "Kempf":ssä (yhdistetty SS ja Wehrmacht-yksikkö). Vuonna 1940 Stadler siirrettiin "Der Führeriin" komppanian komentajaksi. Syyskuussa 1941 Stadler siirrettiin Saksaan 2. rykmentin komentajaksi, jonka aikana hän haavoittui ja joutui Saksaan toipumaan. Toipilasaikana hän toimi kouluttajana Bad Tölzissä ja Braunschweigissä.

Toivuttuaan maaliskuussa 1942 hän palasi rintamalle "Der Führeriin" komppanian komentajana ja myöhemmin toisena pataljoonan komentajana. Der Führer oli osa 2. SS-Division Das Reichia. Stadler johti pataljoonaa talven 1942 ja kevään 1943 Kharkovin taisteluissa. Näiden taisteluiden aikana Stadlerille myönnettiin Ritariristi (Ritterkreuz des Eisernen Kreuzes) Kharkovin uudelleen valtaamisen myötä. Kevään myötä risti päivitettiin tammenlehvillä Kurskin taisteluiden jälkeen. (Eichenlaub - Nr. 303 - Stadler käväisi kotomaassa jossa Hitler henkilökohtaisesti ojensi tämän arvomerkin.)

Kesäkuussa 1943 Stadlerista tuli rykmentinkomentaja. Hän johti rykmenttinsä läpi Kurskin ja Mius-joen taisteluiden. Hänelle myönnettiin "Tammenlehvät" syksyllä 1943 suorituksista kesän taisteluissa.

Stadler osallistui pienen ranskalaiskylän Oradour-sur-Glanen siviilien joukkomurhaan SS-Sturmbannführer Otto Diekmannin johdolla 10. kesäkuuta 1944. Stadler asetti herran sotaoikeuteen, mutta Diekmann kuoli taistelussa 29.6.1944, ennen oikeudenkäyntiä (Diekmann oli tietoinen tulevasta sotaoikeudesta ja luultavasti teki "itsemurhan" taistelussa). Tästä jäi ikuinen "tahra" Stadlerin ansioluetteloon, hänen ollessa komentajana.

Heinäkuun 10. 1944 Stadler otti komentoonsa Kurt "Panzermeyer" Meyer kanssa juuri muodostetun 9. SS-panssaridivisioona Hohenstaufenin. Hän oli yksi nuorimmista divisioonan komentajista Saksan armeijassa. Stadler haavoittui vakavasti Normandiassa. Toivuttuaan hän palasi SS-Hohenstaufenin johtoon.

Hohenstaufen taisteli Puolassa, Ranskassa, Normandiassa, eli idästä länteen. Hohenstaufen oli yksikkö joka taisteli surullisen kuuluisasta kukkula 112:sta ja sen jälkeen Falaisessa ja Arnhemissa, Sen jälkeen Ardenneilla ja viimeiseksi Unkarissa. Stadler johti jäljelle jääneet joukkonsa Itävaltaan ja antautui amerikkalaisille toukokuun 8. 1945

Miekat Ritaristiin (Schwertern - Nr. 152), ojensi Sepp Dietrich, ne hän sai Toukokuun 6.-45, eli 2 päivää ennen antautumista. Sodan loppuessa hän oli arvoltaan SS-Brigadefûhrer (kenraalimajuri).

Stadler haavoittui sodan aikana useasti. Hänen henkilökohtainen toimintansa toi hänelle kultaisen lähitaistelu-merkin, divisioonan komentajana 1944.

Ristit ja mitalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Toisen luokan Rautaristi (myönnetty 25.9.1939)
  • Ensimmäisen luokan Rautaristi (26.6.1940)
  • Ritariristi (6.4.1943)
  • Ritariristi Tammenlehvin (16.9.1943)
  • Ritariristi Miekoin (6.5.1945)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]