Syöksyvirtausparvi eli derecho (esp. 'suoraan eteenpäin') on pitkäikäinen ukkospilvien jono, johon liittyy jatkuvia, vahinkoa aiheuttavia syöksyvirtauksia yli 400 kilometrin matkalla.[1] Tuulen puuskanopeudet syöksyvirtausparvissa ovat yleisesti yli 26 m/s, ja paikoin yli 33 m/s.[2] Syöksyvirtausten lisäksi näissä ukkospilvijärjestelmissä voi esiintyä myös trombeja.[2]
Syöksyvirtausparvet ovat pääasiassa kesäinen ilmiö, mutta keskileveyksillä niitä voi esiintyä mihin vuodenaikaan tahansa. Yhdysvalloissa niitä havaitaan eniten toukokuun alun ja heinäkuun lopun välillä. Yhdysvaltojen ulkopuolella syöksyvirtausparvia anaysoidaan niin harvoin, että kattavia tilastoja ei ole.[2] Esimerkiksi Keski-Euroopassa 400 kilometriä pitkä tuhojälki ulottuu usein useaan valtioon, jolloin syöksyvirtausparvi saattaa jäädä tunnistamatta.[3]
Syöksyvirtausparvi aiheuttaa voimakkaita tuulia ja laajoja tuhoja, ja siinä havaitaan runsaasti kaarevia tutkakaikuja. Syöksyvirtausparvi-tyypin ukkospilvi tuottaa jopa 160 km/h nopeudella laskeutuvan syöksyvirtauksen, joka aiheuttaa tuhoa kaatamalla mm. puita ja asuntovaunuja. Nauhamaisessa tutkakaiussa oleva kaareuma tai pullistuma liittyy monesti pinnalla esiintyviin tuhoisiin tuuliin tai tornadoihin.[4]
Syöksyvirtausparvi-tyypin ukkonen havaittiin Suomessa Astan päivänä 30.7.2010 ja Unton päivänä 5.7.2002,[5] jolloin normaalia matalapainetta nopeammin liikkuva kapea pilvivalli kulki etelästä pohjoiseen. Syöksyvirtausparvi liittyi tässä tapauksessa matalapaineen arvaamattomaan syvenemiseen ja ehkä osakeskuksen muodostumiseen. Tuuli syöksyvirtauksissa saattoi olla jopa 50 m/s.
Syöksyvirtausparvet luokitellaan kahteen ryhmään sen mukaan, onko niiden tuhojälki lyhyt ja leveä vai pitkä ja kapea.[2]