Särkyneen sydämen sola | |
---|---|
Breakheart Pass | |
Ohjaaja | Tom Gries |
Käsikirjoittaja | Alistair MacLean |
Perustuu | Alistair MacLeanin romaaniin |
Tuottaja | |
Säveltäjä | Jerry Goldsmith |
Kuvaaja | Lucien Ballard |
Leikkaaja | Byron Brandt |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Elliott Kastner Productions |
Levittäjä | United Artists |
Ensi-ilta | 25. joulukuuta 1975 (Suomessa)[1] |
Kesto | 95 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Särkyneen sydämen sola (Breakheart Pass) on Alistair MacLeanin käsikirjoittama 1860-luvulle sijoittuva lännenelokuva, joka perustuu käsikirjoittajan itsensä kirjoittamaan samannimiseen romaaniin. Elokuvan ohjasi Tom Gries, ja musiikin sävelsi Jerry Goldsmith.
Elokuva kuvattiin pääosin pohjoisessa Idahossa, Yhdysvalloissa sijaitsevalla Camas Prairie Railroadilla. Veturina käytettiin Great Western Railwayn 2-8-0 Consolidation-tyyppistä höyryveturia nro 75.[2]
Charles Bronson | … | John Deakin |
Ben Johnson | … | seriffi Pearce |
Jill Ireland | … | Marica Scoville |
Richard Crenna | … | kuvernööri Fairchild |
Charles Durning | … | konduktööri O'Brien |
David Huddleston | … | tri Molyneux |
Ed Lauter | … | majuri Claremont |
Bill McKinney | … | pastori Peabody |
Joe Kapp | … | Henry |
Archie Moore | … | Carlos |
Scott Newman | … | Rafferty |
Sally Kirkland | … | Jane-Marie |
Romaanin ja elokuvan juonet eivät merkittävästi poikkea toisistaan. Kurkkumätäepidemian (kirjassa koleran) iskettyä Kalliovuorilla sijaitsevaan Yhdysvaltain hallituksen sotilaslinnoitukseen Fort Humboldtiin, lähettää hallitus linnakkeeseen rautateitse vaihtomiehistön sekä lääkärin. Junassa ovat mukana myös kuvernööri Fairchild ja tämän veljentytär. Väliasemalla junaan nousevat myös sheriffi Nathan Pierce (elokuvassa näyttelijänä Ben Johnson) sekä tämän pidättämä etsintäkuulutettu John Deakin (Charles Bronson).
Matkalla kohti vuoristolinnaketta junassa tapahtuu murha toisensa jälkeen. Kun junan perässä olevat sotilasvaunut karkaavat ja syöksyvät rotkoon, salaisen palvelun agentiksi paljastuva Deakin suorittaa junassa omia tutkimuksiaan murhista ja löytää junan tavaravaunussa olevista ruumisarkuista aseita, joita samassa juonessa olevat sheriffi ja kuvernööri ovat kuljettamassa intiaanikapinallisille.
Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kutsuu elokuvaa kovaotteiseksi mutta keinotekoiseksi westerniksi ja antaa sille kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[3]