Säynätsalo | |
---|---|
Entinen kunta – nykyiset kunnat: Jyväskylä |
|
sijainti |
|
Sijainti | |
Lääni | Keski-Suomen lääni |
Maakunta | Keski-Suomen maakunta |
Kuntanumero | 787 |
Hallinnollinen keskus | Säynätsalo |
Perustettu | 1924 (erottamalla Muuramesta) |
Liitetty | 1993 |
– liitoskunnat |
Jyväskylä Säynätsalo |
– syntynyt kunta | Jyväskylä |
Pinta-ala |
km² [1] (1.1.1992) |
– maa | 9,0 km² |
Väkiluku |
3 600 [2] (31.12.1992) |
– väestötiheys | 397,1 as./km² |
Säynätsalo | |
---|---|
Kaupunki | Jyväskylä |
Suuralue | Säynätsalo |
Kaupunginosa nro | 37 |
Väkiluku | 3 320 (2020) |
Osa-alueet | Säynätsalonsaari, Lehtisaari, Muuratsalo, Rauvanlahti |
Säynätsalo on entinen Suomen kunta ja nykyisin osa Jyväskylää. Asukkaita Säynätsalon suuralueella oli vuoden 2020 lopulla 3 320.[3] Säynätsalo oli vuoden 1993 alusta vuoden 2008 loppuun asti Jyväskylän eksklaavi, koska sillä ei ollut yhteistä rajaa muun kaupungin kanssa, vaan väliin jäi osa Muuramen kuntaa. Jyväskylän maalaiskunnan ja Jyväskylän yhdistyessä 1. tammikuuta 2009 yhteys kuitenkin muodostui, joskin vain vesiraja Päijänteen Hauhonselällä. Liikenneyhteys alueelle tulee jatkossakin vain Muuramen kautta. Muuramen ja Jyväskylän maalaiskunnan lisäksi Säynätsalolla oli lyhyt yhteinen vesiraja Toivakan kanssa. Säynätsalo oli maapinta-alaltaan Suomen toiseksi pienin kunta heti Kauniaisten jälkeen.
Säynätsalon asutus sijaitsee Säynätsalon saaressa, Lehtisaaressa ja Isossa Mäntysaaressa[4], jotka kuuluvat Säynätsaloon kokonaan, Muuratsalon saaressa, joka kuuluu osaksi Säynätsaloon, osaksi Muurameen sekä Päijänteen rannalla sijaitsevalla maakaistaleella Kinkovuoren alueella, joka on rakennettu vasta Säynätsalon kunnan lakkauttamisen jälkeen. Lisäksi Säynätsaloon kuuluu eräitä asumattomia pikkusaaria kuten Kaakkosaari, Korpinen, Lappi sekä Säynätsalon saareen pistävän Sisälmyslahden suulla oleva nimetön pikkusaari.
Säynätsalon tehdasyhdyskunta sai alkunsa vuonna 1897, kun jyväskyläläinen kauppaneuvos Johan Parviainen päätti hankkia Säynätsalon asumattoman saaren, joka tuohon aikaan kuului Korpilahden kuntaan. Seuraavana vuonna Parviaisen perhe perusti saarelle ensimmäisen sahan.[5] Yhteisö syntyi siis pääasiallisesti teollisuuden ympärille, sillä Parviaisen ostaessa Korpilahden kuntaan kuuluneen Säynätsalon saaren, oli koko saaressa ainoastaan yksi lato eikä lainkaan pysyvää ihmisasutusta.[6] Ensimmäiset asunnot valmistuivatkin jo 1897, ja vuonna 1914 saaren toiminta laajeni, kun liiketoimintansa aloitti myös Säynätsalon vaneritehdas. Lisäksi saarella toimivat kuitulevytehdas (1947-75) ja talotehdas (1940-2009).[7][8] UPM sulki Säynätsalossa 116 vuotta toimineen vaneritehtaan kesällä 2020.[9] Teollista toimintaa Säynätsalon saarella edustaa yhä Kiitokori-ryhmään kuuluva Saurus-paloautoja valmistava Sammutin Oy:n (nyk. Saurus Oy) tehdas. Tehdasalueella sijaitsee myös Logistikas Oy:n Jyväskylän logistiikkakeskus.
Vuonna 1921 Korpilahden kunnasta erosi Muuramen kunta, johon alun perin kuului myös Säynätsalo. Säynätsalolaisten mukaan Muurame ei kunnolla huolehtinut Säynätsalon kehittämisestä, vaikka sieltä tuli yli puolet Muuramen kunnan verotuloista. Säynätsalon eroamisaie tuli Muuramen valtuuston tietoon vuonna 1922, ja valtioneuvosto vahvisti Säynätsalon eron Muuramesta muutama viikko myöhemmin. Säynätsalon ensimmäiset kunnallisvaalit pidettiin kesäkuun lopulla 1924 ja Säynätsalon kunnanvaltuuston ensimmäinen kokous noin kuukausi myöhemmin.[10] Maa-alue käsitti tällöin vain Säynätsalon saaren. 1935 Lehtisaari ja Muuratsalon pohjoisosa liitettiin kuntaan. 1960-luvulla ja uudestaan vuonna 1980 Säynätsalo sai lisää alueita Muuratsalosta. Säynätsalo oli Suomen järvisin kunta. Yli puolet kunnan alueesta oli järveä. Valtaosa maa-alasta ja koko asutus olivat sisävesisaarissa. Kunnaksi, joka ei ollut kaupunki eikä kauppala, se oli muutenkin hyvin poikkeuksellinen: taajamaväestön osuus sen koko väestöstä oli yli 90 %, lähes 80 prosenttia kunnan ammatissa toimivasta väestöstä palveli teollisuutta[11] eikä maataloutta kunnassa ollut juuri lainkaan. Säynätsalo oli aikoinaan Suomen tiheimmin asuttu maalaiskunta[12]. Säynätsalosta tuli osa Jyväskylää kuntaliitoksen yhteydessä 1993. Siitä tuli Jyväskylän eksklaavi, Säynätsalon kunnalla kun ei ollut ollut yhteistä rajaa Jyväskylän kaupungin kanssa, kunnes Jyväskylän maalaiskunnan liittyminen kaupunkiin vuoden 2009 alussa sai aikaan yhteisen vesirajan Säynätsalon ja muun Jyväskylän kanssa, mutta ei edelleenkään maarajaa. Säynätsalon liittymisestä vapaaehtoisesti Jyväskylään vuonna 1993 seurasi toinenkin erikoisuus: sekä Säynätsalossa että siihenastisessa Jyväskylässä oli Huvilatie, Kauppakatu ja Kirkkotie, mutta minkään kyseisestä kuudesta kadusta nimeä ei pitkään aikaan muutettu. Niinpä Jyväskylässä oli siitä lähtien kaksi Huvilatietä, kaksi Kauppakatua ja kaksi Kirkkotietä.[13] Myöhemmin nimet on muutettu, muun muassa Säynätsalon entinen Kauppakatu on nyt Omenatie, Kirkkotie taas muutettiin vuonna 2009 Jyväskylän kaupungin, maalaiskunnan ja Korpilahden liitoksessa Saarnatieksi.
Säynätsalon seurakunta liitettiin Jyväskylän kaupunkiseurakuntaan vuoden 2005 alussa.
Jämsän ja Jyväskylän välisen rataosan rakennustyöt aloitettiin tammikuussa 1964, kun alettiin rakentaa ratayhteyttä Jyväskylästä Säynätsaloon. Ratayhteys Säynätsaloon valmistui tavaraliikennettä varten vuonna 1970, mutta liikenne Säynätsalon radalla lopetettiin kokonaan vuonna 2001 ja rata purettiin vuonna 2005.[14] Keväällä 2023 entisen radan päälle rakennettiin kevyen liikenteen väylä, joka mahdollistaa sujuvamman ja turvallisemman liikkumisen Säynätsalon ja Muuramen välillä.[15]
Alueen luontoon vaikuttaa vahvasti Päijänne ranta-alueineen ja Säynätsalo tunnetaankin Jyväskylän saaristokaupunginosana. Säynätsalo on veneilijöiden suosiossa, suurin satama on Jyväskylän Veneseuran Juurikkasaaren satama saaren pohjoispuolella. Juurikkasaari on myös Päijännepurjehduksen, Suomen sisävesien suurimman purjehdustapahtuman, pohjoinen tukikohta.
Lehtisaari on taajamamaisesti rakennettu Päijänteen saari Säynätsalossa. Se sijaitsee Säynätsalon ja Muuratsalon saarten välissä, joihin molempiin on Lehtisaaresta siltayhteys. Säynätsaloon pääsee Lehtisaaresta komeaa, vuonna 1957 valmistunutta Louhunsalmen riippusiltaa pitkin. Säynätsalon saaren kautta Lehtisaaresta on siltayhteys myöskin mantereelle. Palveluina saarella on Lehtisaaren kuntotalo sekä Perälän museokauppa.
Muuratsalo on Säynätsalon kuntaan kuuluneista saarista suurikokoisin. Sinne pääsee Lehtisaaresta Lemmensiltaa pitkin. Muuratsalossa on pientaloasutusta sekä lukuisia luontokohteita, kuten Paljaspään luontopolku, Lullinvuoren luola sekä Tapion alttari. Saaren luoteispuolella sijaitsee Alvar Aallon suunnittelema Muuratsalon koetalo.
Kinkovuori on asuinalue Säynätsalon luoteisosassa. Asuinalue on maastollisesti Kinkovuoren eteläpuolista rinnettä. Alueen rakentaminen alkoi vuonna 2003. Kinkovuoressa on omakotitalojen lisäksi rivi- ja pienkerrostaloja. Vuoden 2007 alkupuolella Kinkovuoren ja Karkaussaaren asuinalueilla oli 250 asukasta, mutta niistä tulee 1 000 asukkaan asuinalue.[16]
Karkaussaari on aivan Päijänteen rannassa oleva pieni asuinalue Kinkovuoren eteläpuolella, Muurameen johtavan yhdystien 6090 toisella puolella. Alueelle on rakennettu vuodesta 2004 lähtien omakoti- ja rivitaloja.[16][17] Karkaussaari ei ole nimestään huolimatta saari.
Säynätsalon rakennettu ympäristö on Suomen oloissa kulttuurihistoriallisesti ja arkkitehtonisesti arvokasta. Tehdas oli alueen suurin maanomistaja ja ohjasi maankäyttöä ja rakennustoimintaa teettämällä asemakaavoja ja rakennusten tyyppipiirustuksia nimekkäillä suunnittelijoilla, joista tunnetuimpia ovat arkkitehdit Wivi Lönn ja Alvar Aalto. Jo 1900-luvun alkuvuosina Parviaisen tehtaiden rakennuksia suunnitteli professori Yrjö Blomstedt. Lönnin arkkitehtuuria on saarten alueella runsaasti ja hän suunnitteli asemakaavojen lisäksi omakotitalojen tyyppipiirustuksia ja julkisia rakennuksia 1920-luvulla, kuten Säynätsalon vanhainkodin Sisälmyslahden tuntumaan ja Isosauna-nimellä tunnetun tiilisen saunarakennuksen saaren itärannalle. Säynätsalon kirkon suunnittelivat Armas Lindgren ja Bertel Liljequist. Vuonna 1927 käyttöön vihityn kirkon lahjoitti seurakunnalle tehtaiden silloinen toimitusjohtaja, Suomen ensimmäinen naispuolinen kauppaneuvos Hanna Parviainen. Kirkon erikoisuus on saaren tehtaiden koivuvanerista tehty sisäkatto, ns. kasettikatto.
Kansainvälisesti tunnetuimmat kohteet ovat Aallon punatiilikauden arvostetuimpiin töihin kuuluvat Säynätsalon kunnantalo ja Muuratsalon koetalo 1950-luvulta. Kunnan järjestämän arkkitehtuurikilpailun voittajatyönä toteutetussa kunnantalossa on kirjaston lisäksi liike- ja asuintiloja. Muuratsalon koetalo on Aallon kesäasunto, jonka esikuva on antiikin atriumtalo. Talo on Alvar Aalto -säätiön hallinnassa ja sinne järjestetään kesällä opastettuja käyntejä. Koetalon alueella oli pitkään nähtävillä Aallon suunnittelema Nemo propheta in patria -vene, joka on sittemmin siirretty Jyväskylän satamaan.[18] Aallon töiden vuoksi Säynätsalo on kansainvälisesti tunnettu, erityisesti arkkitehtien ja arkkitehtiopiskelijoiden suosima matkakohde.
Säynätsalon ja Lehtisaaren yhdistää Bruno Kivisalon suunnittelema 178 metriä pitkä Louhunsalmen riippusilta, joka on jänneväliltään Suomen seitsemänneksi pisin silta. Entisen kunnan alueelta löytyvät myös Wäinö Aaltosen veistokset "Mies mieheltä" ja "Tanssijatar".
Säynätsalon ja Muuratsalon saarilla sijaitsevat alueen alakoulut. Lähimmät yläkoulut ovat Muuramessa ja Keljonkankaalla ja lähin lukio on Muuramessa. Koululaisille on järjestetty bussikuljetus Keljonkankaan koulukeskukseen.
Saarten palvelut ovat pääosin keskittyneet pääsaarelle. Säynätsalon saarelta löytyy terveyskeskus, Alvar Aallon suunnittelemassa kunnantalossa sijaitseva kirjasto sekä kirkko. Lisäksi saarella on kauppa, kahvila, ravintoloita, huoltoasema, kukkakauppa ja parturi-kampaamoita.
Jyväskylän joukkoliikenne Linkki
Säynätsalon pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla muikkupata ja reikäleipä.[19]