Sébastien Érard

Sébastien Érard
Henkilötiedot
Syntynyt5. huhtikuuta 1752
Strasburg
Kuollut5. elokuuta 1831 (79 vuotta)

Sébastien Érard (5. huhtikuuta 1752 Strasburg – 5. elokuuta 1831) oli ranskalainen soitinrakentaja. Érardia voidaan pitää sekä nykymuotoisen pianon että harpun kehittäjänä.[1][2]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Érard oli puusepän poika. Hän osoitti poikana suurta taipumusta käytännölliseen geometriaan ja arkkitehtoniseen piirtämiseen, ja isänsä työpajassa hän pystyi jo varhain hyödyntämään taitojaan. Hänen ollessaan 16-vuotias hänen isänsä kuoli, ja hän muutti Pariisiin, jossa hän sai töitä cembalovalmistajalta. Täällä hänen huomattava rakennustaitonsa aiheutti nopeasti kateutta hänen mestarissaan ja johti hänen erottamiseensa. Pian Érard kuitenkin herätti myös arvostettujen muusikoiden ja soitinrakentajien huomion. Ennen kuin hän täytti 25 vuotta, hän ryhtyi yrittäjäksi, ja hänen ensimmäinen työpajansa oli huone de Villeroin herttuattaren talossa, ja herttuatar kannusti häntä lämpimästi. Siellä hän rakensi vuonna 1780 ensimmäisen fortepianonsa, joka oli myös yksi ensimmäisistä Ranskassa valmistetuista. Se toi valmistajalleen nopeasti niin suuren maineen, että pian hän sai niin paljon tilauksia, että hän kutsui apuun veljensä Jean Baptisten, jonka kanssa hän perusti Faubourg Saint-Germainin rue de Bourbonille pianotehtaan, josta tuli muutamassa vuodessa yksi Euroopan tunnetuimmista. Ranskan vallankumouksen puhjettua hän lähti Lontooseen, jonne hän perusti tehtaan. Palattuaan Pariisiin vuonna 1796 hän toi pian sen jälkeen markkinoille englantilaisen mallin mukaan valmistettuja ja omia parannuksiaan sisältäviä grand pianoforteja. Vuonna 1808 hän vieraili jälleen Lontoossa, jossa hän valmisti kaksi vuotta myöhemmin ensimmäisen harppunsa. Hän oli jo aiemmin tehnyt useita parannuksia harppujen valmistukseen, mutta uusi soitin oli valtava edistysaskel kaikkiin hänen aiemmin valmistamiinsa soittimiin nähden, ja se sai sellaisen maineen, että hän omistautui jonkin aikaa yksinomaan sen valmistukselle. Vuonna 1812 hän palasi Pariisiin ja jatkoi pianojen ja harppujen kehitystä.[1][2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Érard, Sébastien Encyclopædia Britannica 11 ed. Vol. 9. 1911. Viitattu 6.5.2024.
  2. ↑ a b Sébastien Érard Encyclopedia Britannica. 2024. Viitattu 6.5.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]