TKS (tanketti)

TKS
Alkuperämaa  Puola
Palvelushistoria
Sodissa toinen maailmansota
Valmistushistoria
Valmistajat PZInż
Tekniset tiedot[1]
Paino 2 585 kg
Pituus 2,58 m
Leveys 1,79 m
Korkeus 1,32 m
Miehistö 2
Panssarointi sivulta 5–8 mm
edestä 6–10 mm
takaa 5–8 mm
päältä 3–6 mm
pohjalta 4 mm
Pääaseistus 7.92mm wz. 25 Hotchkiss-konekivääri tai
20 mm FK wz. 38-tykki
Teho 45 hv
Toimintasäde 180 km tiellä
110 km maastossa
Huippunopeus 45 km/h

TKS oli Puolassa ennen toista maailmansotaa valmistettu ja sen aikana käytetty tanketti. Puolan asevoimat hankkivat monien muiden Euroopan maiden tapaan tanketteja etenkin tiedustelutehtäviin. TKS oli jatkokehittelyä aikaisemmasta TK-3-tanketista. Sen pääase oli 7.92mm wz. 25 Hotchkiss-konekivääri ja pieneen osaan asennettiin 20 mm FK wz. 38-tykki. Konekiväärilliset tanketit eivät menestyeet toisen maailmansodan puhjettua, mutta 20 mm tykillä varustetut TKS-tanketit kuuluivat Puolan tehokkaimpiin panssarintorjunta-ajoneuvoihin.

Suunnittelu ja piirteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sivuprofiili.
TKS 20 mm tykillä.

Tanketit olivat yleistyneet eri Euroopan maiden asevoimissa 1930-luvulla. Yksi suosituimmista oli brittiläinen Carden-Loyd, jota myytiin useisiin eri maihin. Puolassa koekäytettiin Carden-Loyd-mallia Mk VI vuonna 1929 ja saman vuonna niitä ostettiin kymmenen kappaletta. Tanketin jousitus osoittautui koekäytössä turhan jäykäksi. Lopulta päädyttiin kokonaan uusiin suunntielmiin valtionyhtiö Państwowe Zakłady Inżynierii eli PZInż valmisti lopulta vuonna 1931 käyttöön tulleen TK-3-tanketin. TKS:n suunnittelytyöt alkoivat vuonna 1933 vanhemman TK-3:n jatkokehittelynä. Taloudellisten syiden takia kokonaan uuden ajoneuvon valmistamiseen ei haluttu ryhtyä. Vuoteen 1939 mennessä TKS-tanketteja valmistettiin lähes 300.[1]

TKS-tanketin huomattavin ero TK-3-tankettiin verrattuna oli sen runko. TKS:n panssarointi tehtiin kulmaan, jolloin sen ballistinen suoja ja panssarin paksuus kasvoivat. TK-3:n yksi huonoista ominaisuuksista oli sen miehistön huono näkyvyys. TKS:n suunnittelussa tämä ratkaistiin lisäämällä ajajalle näköluukku. Vaunun komentaja sai puolestaan käyttönsä puolalaisen Gundlach-periskoopin. Tanketin muita parannuksia olivat voimansiirron kehittäminen ja leveämmät telat. Alun perin tanketteihin asennettiin uusia 7.92 mm Ckm wz. 30-konekiväärejä. Lopulta tehtiin kuitenkin päätös konekiväärien luovuttamisesta ensisijaisesti jalkaväelle ja konekiväärit korvattiin vanhemmalla Hotchkiss-mallilla. Konekiväärillä oli pelkän reiän sijaan TKS:ssä oma pallomainen kiinnityksensä.[1]

Asevoimat halusivat käyttöönsä myös panssarintorjuntakelpoisen vaunun, joten TKS-tanketeilla tehtiin kokeita asentaen niihin 20 mm Solothurn S-18/100-tykkejä, sekä 37 mm Puteaux SA 18-tykkejä. Lopulta päädyttiin puolalaisvalmisteiseen 20 mm tykkiin, jonka suunnittelu alkoi vuonna 1937. Uuden tykin panssarinläpäisykyky todettiin paremmaksi, kuin sveitsiläisessä Solothurnissa. Lopputulos oli FK wz. 38 (FK-A), jonka ensimmäiset tilaukset tehtiin keväällä 1939. Tarkoitus oli, että jokaisessa tankettikomppaniassa olisi neljä tykillistä tankettia. Maailmansodan alkuun mennessä tykkejä oli asennettu 20:n TKS-vaunuun. TKSD oli 37 mm Bofors-tykillä varustettu versio, jota valmistui kaksi prototyyppiä. Molempia tosin käytettiin sittemmin tositoimissa.[1]

Tanketteja oli tarkoitus käyttää myös panssarijunien kanssa. Tätä tarkoitusta varten tehtiin panssaroitu resiina "TK". Resiina suunniteltiin siten, että TKS tai TK-3 saatettiin helposti ajaa ja poistaa resiinalta.[1]

Käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
TKS ja sen haavoittunut miehistön jäsen.

Tanketteja käytettiin tyypillisesti neljänlaisissa yksiköissä, ratsuväkiprikaatin panssaroidussa tiedustelujoukkueessa, motorisoidun prikaatin tiedustelupataljoonassa, armeija- tai prikaatitason tiedustelukomppanioissa ja panssarijunayksiköissä. Tanketit olivat vastuussa esimerkiksi tiedustelutehtävistä, viivätystaisteluista, sekä selustan ja yhteyksien turvallisuudesta. Saksan hyökätessä Puolaan vuonna 1939 monet tanketit olivat kuluneita ja ne kärsivät suuria tappioita. Kevyt panssari teki niistä haavoittuvaisia vihollisen panssarintorjuntatykeille ja panssarivaunuille. TKS aseistettuna 20 mm tykillä oli kuitenkin yksi Puolan tehokkaimmista panssarintorjunta-ajoneuvoista.[1]

Yksi Puolan kannalta menestyksekkäimpiä yhteenottoja käytiin Kampinosin metsän lähellä 18. syyskuuta. 71. panssaroidun ratsuväkirykmentti Wielkopolskan TSK-joukkue oli Edmund Roman Orlikin johdolla asemissa pienellä kukkulalla. Orlik komensi ainoaa tykillä varustettua vaunua, kun 11. panssarirykmentin saksalaiset vaunut alkoivat ilmestyä metsästä vaunujen edessä. Orlik tuhosi niistä kolme, mahdollisesti tyyppiä PzKpfw 35(t) ja PzKpfw IV. Seuraavana päivänä Sierakówissa hän tuhosi edelleen seitsemän saksalaista panssarivaunua, pääosin tyyppiä PzKpfw 35(t).[1]

Puolan ohella TKS-tanketteja oli hankkinut Viron armeija. Viro osti kuusi tankettia vuosina 1934–1935.[2] Vaunut päätyivät puna-armeijalle Neuvostoliiton miehitettyä maan vuonna 1940 ja niiden lopullinen kohtalo ei ole täysin selvä.[3] Sodan aikana puolalaiset ajoivat joitakin TKS-tanketteja rajan yli Romaniaan ja Saksa antoi joitakin valtaamiaan vaunuja Kroatiaan vuonna 1942.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Jamie Prenatt: Polish armor of the Blitzkrieg, s. 19-31. Osprey Publishing, 2015. ISBN 978 1 4728 0825 7 (englanniksi)
  2. ↑ Peeter Tammisto: Iseseisvuspäeva pühitsemine Eesti vabariigis 1919-1940 (pdf) (s. 32) Tarton yliopisto. Viitattu 2.1.2021. (viroksi)
  3. ↑ Hanno Ojalo: Katkend raamatust "Eesti tankid. Tankid Eestis 1919-2019": kuhu kadusid Eesti tankid 1940. aastal? Delfi.ee. Viitattu 2.1.2021. (viroksi)
  4. ↑ Steven J. Zaloga: Tanks of Hitler's Eastern Allies 1941-45, s. 30, 44. Osprey Publishing, 2013. ISBN 978 1 78096 022 7 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]