Taarapita
Taarapita eli Tarapita, Tooru tai Taara oli suosittujen käsitysten mukaan muinaisten virolaisten ja liiviläisten palvoma jumaluus. Baltian ristiretkien jälkeen, kun virolaiset oli käännytetty kristinuskoon, Taaran palvonnasta ei enää ole tietoja,[1] vaikkakin Taara-sana vaikuttaa säilyneen osana tiettyjä paikannimiä.[2] Länsi-Virossa ja Saarenmaalla mahdollisesti sama hahmo tunnettiin nimellä Tooru.[3]
Jumaluus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tiedot Taara-jumalasta ovat alkuaan peräisin Henrikin Liivinmaan kronikasta, jossa kerrotaan pakanallisten saarenmaalaisten palvoneen Tharapitha-nimistä jumalaa. Nimen on ajateltu itse asiassa viitanneen huudahdukseen ”Taara, avita!” eli ”Taara, auta!”. Tätä oletettua Taara-jumalan nimeä on verrattu skandinaavien Thórr (Þórr) -jumalan nimeen; erityisesti sen kanssa yhteen sopisi Viron länsiosista tunnettu Tooru-nimi.[3] Urmas Sutrop on esittänyt, että Taara-sana palautuu vanhaan uralilaiseen sanaan, jonka merkitys on 'korkea'.[4] Hänen mukaansa Taara-nimityksen sukulaissanoja olisivat saamen Tiermes ja hantin Torem.[5] Nimityksen Taarapita loppuosa puolestaan olisi samaa kantaa kuin suomen sana pitkä; pita-sanan merkitys olisi tällöin 'suuri'.[5] Sutropin etymologiaa on kuitenkin pidetty jo äänteellisistäkin syistä heikosti perusteltuna.[6]
Henrikin Liivinmaan kronikassa Taarapita-nimitys mainitaan viisi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kerrotaan, että Taarapitalla oli palvontapaikka Virumaalla Ebaveren mäellä. Toisen kerran Taarapita mainitaan Muhun valloittamisen yhteydessä vuonna 1227. Tällöin Henrik kertoo, kuinka Taarapita on ajettu pois kansan kastamisen kautta.[7]
Varsinaisesta Taaran palvonnasta ei virolaisessa kansanperinteessä ole luotettavia tietoja. 1800-luvulla käsitys Taarasta muinaisten virolaisten ylijumalana levisi virolaisten keskuuteen Fr. R. Faehlmannin ja Fr. R. Kreutzwaldin luomien kansallisromanttisten pseudomytologioiden kautta, ja muun muassa Tarton kaupungin nimeä yritettiin johtaa Taaran nimestä. Myös Kalevipoeg-eepoksessa Taara-jumala mainitaan useita kertoja.[8]
Taara-jumalaan liittyvien uskomusten pohjalta luotiin Virossa 1920-luvulla kansallismielinen uuspakanallinen uskonto, taarausko.
Paikannimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansanperinteen mukaan Raplamaalla sijaitsevan Palukülan Hiidenmäen yksi nimi on ollut Taaralepa mägi. Palukülan mäki on rahvaanuskon kulttipaikka, ja Taaralepp-sana viittaa mäellä kasvaneisiin yhteen tai useampaan leppäpuuhun, joita on todennäköisesti pidetty pyhinä. Taara-sana tavataan paikannimen osana myös muualta Virosta.[2] Myös Janakkalassa Kanta-Hämeessä sijaitsee Tarinmaa-niminen kylä, jonka yhteydessä Laurinmäellä olevan Laurinlähteen on väitetty olleen esikristillisellä ajalla Taara-jumalan uhrilehto.[9]
Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomalais-karjalaisessa tarustossa esiintyviä Tuuri- ja Tuura-nimiä on toisinaan yhdistetty virolaisten Taara(pita)-jumalaan. Kalevalassa mainitaan, kuinka taivaanhalki putoaa tulikipuna ”Tuurin uutehen tupahan”, josta se päätyy Aluen järveen. Sen seurauksen palaa paljon maita "suurena palo kesänä" ja Auluen järvi kuohuaa tulena yli puiden latvojen. Lopuksi kolme kalaa nielee jälleen vettyneessä järvessä pudonneen punasorosen ja piiloutuu kipua kivikkoon. Kalevalassa Tuurin uuden tuvan kerrotaan olevan laeton eli ilman kattoa. Kirjassaan Hopeanvalkea Viron entinen presidentti Lennart Meri spekuloi Tuurin vanhan tuvan sijainneen Ebaveren mäellä, josta Taarapita lensi Saarenmaalle synnyttäen Kaalin kraatterijärven. Janakkalassa lähellä Hakoisten linnavuorta sijaitsee pyhän Laurin lähde, jota on käytetty Taaran palvomiseen. Lisäksi Tuurin rinnakkaisnimi Palvoinen viittaa palvottuun jumaluuteen.
Fredrik Oskar Groundstroem on tallentanut 1800-luvun loppupuolella Soikkolasta, Inkeristä runon, jossa Tuuri osallistuu maailmaluontiin suistamalla pääskysen munat mättäältä mereen, jolloin surullinen pääskyemo pyytää seppää keräämään särkyneet munat rautaisella haravalla.
- Pääskölintu, päivälintu, Tuo ihala ilmoijen
- lintu Lenteli kesoisen päivän, Sykysyisen yön pimeän,
- Etsi maata maataksensa, Lehtoa leväteksensä.
- Sai tuo mättähän merosta, Muni kultaisen munaisen,
- Valoi vaskisen pesoisen. Tuli Tuuri Laukahalt[a], Vihkura Viron#1 välilt[ä],
- Vieritti munat vetehen, Laski peson Laukahase#1.
- Täyti pääskö itkemähän, Lensi sep[p]yen katolle.
- ”Seppyeni, selvyeni, Taoit ennen, taoit eglen, Tao rautainen harava,
- Teräksen piit panee, Mie haravoin meron kokoon,
- Löysin puolet valkiai[s]t[a], Toinen puoli ruskiaist[a].”
- 1 kk:sa pieni alkukirjain
SKVR III1 486.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kriiska, Aivar ja Tvauri, Andres: Viron esihistoria. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-879-4
- Zetterberg, Seppo: Viron historia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seur, 2007. ISBN 9517465203
- Sutrop, Urmas: Taarapita – The Great God Of The Oeselians. Folklore, 2004, nro 26.
- Hiiemäe, Mall, Remmel, Mari-Ann ja Västrik, Ergo-Hart: Folkloristlik Eksperthinnang - Paluküla Hiiemägi 10.02.2004. Maavalla Koda. Viitattu 20.8.2015. Viroksi.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kriiska ja Tvauri 2007, s. 234
- ↑ a b Hiiemäe, Remmel ja Västrik 2004
- ↑ a b Zetterberg 2007, s. 52
- ↑ Sutrop 2004, s. 30
- ↑ a b Sutrop 2004, s. 29
- ↑ jolaakso: Taara avita! Kieliö – sekalaista aattelehdintaa kielestä ja kielistä. 16.10.2022. Viitattu 28.9.2023.
- ↑ Kriiska ja Tvauri 2007, s. 233
- ↑ Viires, Ants: Taara avita!. Looming, 1990, nro 10, s. 1410-1421. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Janakkalan Pyhän Laurin kirkko (Arkistoitu – Internet Archive) Häme-Wiki. Viitattu 14.12.2015.