Tadelakt

Tadelakt on noin 1000 vuotta vanha marokkolainen rappaustekniikka.

Historiallisen alkunsa se on saanut Marrakeshin kaupungin ympäristöstä, josta kerättyä kalkkikiveä poltettiin ja sammutettiin ja käytettiin sitten rappaamiseen. Rapattua pintaa pienellä kivellä hankaamalla muodostui erittäin tiivis vedenpitävä pinta. Tiettävästi ainoastaan tällä alueella on erityisiä hydraulisia lisäaineita sisältävää kalkkikiveä, joka antaa tadelaktille suuren pintatiiviyden ja vedenpitävyyden. Tadelaktin nimi ei ole tullut materiaalista itsestään, vaan juuri sen käsittelytekniikasta, ja se tarkoittaa suoraan käännettynä ”sisään hankaamista”. Se on vanhin ja arvostetuin marokkolainen kalkkilaasti maailmassa. Alun perin tadelaktia käytettiin juomavesisäiliöiden vedenpitävyyden varmistamiseen, sittemmin jo hamammien, riadien, palatsien julkisivujen, sisäseinien, sisäkattojen ja lattioiden päällystämiseen ja vedenpitävien pintojen saavuttamiseen. Tadelaktin marmorimainen pinta jää silkkiseksi ja sen väri vaihtelee valon muuttuessa. Tadelakt-pinta on hieman aaltoileva, joka syntyy pienellä kivellä kiillottamisen tuloksena. Tavallisista laasteista eroten tadelaktin väri ei ole koskaan tasainen, sillä paikat, joita on hierottu kivellä voimakkaammin, aiheuttavat ns. heijastukseltaan tummemman ja syvemmän jäljen. Jos tadelakt-pinta viimeistellään oliivisaippualla, lopputuloksena on heijastukseltaan syvä pinta. Tadelaktilla päällystetyt pinnat ovat aina erilaisia, koska samanlaista pintamuotoa ja viimeistelyä on käytännössä mahdotonta toistaa. Jokaisella asentajalla on ns. oma käsialansa.

Tadelakt on sukupolvesta toiselle periytynyt viimeistelytekniikka, jolla voi päällystää erilaisia sisustuselementtejä ja muotoja. Tadelaktia voi käyttää seinien, sisäkattojen, lattioiden, työtasojen, pesualtaiden, kylpyammeiden ja myös kuumaa kestävien pintojen päällystämiseen. Laajoista asennusmahdollisuuksista huolimatta tulee aina harkita tilan tai pinnan käyttötarkoitusta. Tadelakt on hyvin kulutusta kestävä, mutta silti se ei sovi paikkoihin, jotka ovat iskulle tai tärinälle alttiita. Tadektia suunniteltaessa tulee ottaa huomioon, että paljon käytävissä paikoissa sekä siellä, missä pintoihin on tiivis kontakti, ei pintojen ulkonurkkia kannata suunnitella kovin teräviksi, sillä tällöin tadelakt-pinnat ovat rikkoutumiselle alttiimpia.selvennä Emäksisen reaktion vuoksi fungisidinenselvennä tadelakt-pinta estää homeitiöiden syntyä, jonka vuoksi tadelakt-laasti sopii ihanteellisesti kosteisiin tiloihin.lähde? Tadelaktille kaikkein sopivimpia pohjapintoja ovat betoni-, kivi- ja savirakenteet. Huomioon tulee ottaa myös rakenteiden ja materiaalien ns. elämisestä johtuvat paisumiset ja supistumiset, koska pohjien tulee olla mahdollisimman vakaita, ettei tadelakt muuta muotoaan. Tadelakt-rappaustekniikka on vanhaa perinteistä käsityötä.

Ominaispiirteiltään ja väriratkaisuiltaan tadelakt sopii käytettäväksi hyvin monenlaisissa tyyleissä. Koostumukseltaan mineraalisen tadelaktin sidosaineena on hydraulinen kalkki, täyteaineena eri koostumuksiset piihiekat, murskatut simpukat, marmorin seulontajäämät, erilaiset savet, selluloosa ja tuhka.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]