Taikurin hattu
| Taikurin hattu | |
|---|---|
| Trollkarlens hatt | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Tove Jansson |
| Kuvittaja | Tove Jansson |
| Kansitaiteilija | Tove Jansson |
| Kieli | ruotsi |
| Genre | satu |
| Julkaistu | 1948 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Laila Järvinen |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1956 |
| Sivumäärä | 148 |
| ISBN | 951-0-19576-6 |
| Sarja: Muumit | |
| Edeltävä | Muumipeikko ja pyrstötähti |
| Seuraava | Muumipapan urotyöt |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Taikurin hattu (ruots. Trollkarlens hatt) on Tove Janssonin kirjoittama muumikirja. Kirjan ruotsinkielinen alkuteos ilmestyi vuonna 1948 ja suomennos 1956.[1] Kirjassa Muumipeikko ystävineen löytää Taikurin hatun.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen löytävät taikurin hatun vuorelta eräänä kevätaamuna herättyään juuri talviunilta. He tuovat sen Muumitaloon, mutta eivät tiedä, mitä siitä seuraa. Muumipappa sovittaa hattua, mutta se on liian iso. Sitten he alkavat käyttää sitä roskakorina.
Muumit syövät munia ja heittävät kuoret taikurin hattuun, jossa niistä tulee pilviä. He alkavat lennellä niillä. Muumit leikkivät kuurupiiloa, jolloin Muumipeikko piiloutuu taikurin hattuun ja muuttuu kummituseläimeksi. Hän ei muutu takaisin entiselleen, ennen kuin Muumimamma varmistuu siitä, että hän on Muumipeikko.
Muumipeikko keksii kostaa ilkeälle Muurahaiskorennolle (Muurahaisleijonalle) muuttamalla hänet taikurin hatulla. Muurahaiskorennosta tulee pieni siili. Muumimamma ja pappa päättävät hävittää taikurin hatun heittämällä sen jokeen.
Seuraavana yönä Nuuskamuikkunen ja Muumipeikko lähtevät salaiselle yövaellukselle, jolloin he löytävät taikurin hatun. He päättävät pitää sitä Nipsun luolassa.
Piisamirotta kyllästyy asumaan muumien luona ja muuttaa Nipsun luolaan. Hän panee irtohampaansa taikurin hattuun, jossa se muuttuu joksikin. (Kirjassa ei kerrota, miksi se muuttuu.) Kun muumit tulevat rannalle tuomaan Piisamirotalle huonekaluja tämän pyynnöstä, hän on kadonnut. Rannalta he löytävät sen sijaan veneen, jonka he kastavat Seikkailuksi.
Muumit ystävineen lähtevät Seikkailulla matkalle ja päätyvät hattivattien saareen. Hemuli, joka on keksinyt uudeksi harrastuksekseen kasvitieteilyn, joutuu hattivattien saartamaksi. Nuuskamuikkunen keksii kuitenkin keinon hätyyttää hattivatit pois Hemulin kimpusta. Rangaistukseksi ahdistelusta Hemuli vie hattivattien ilmapuntarin. Puntari osoittaa, että tulee valtava myrsky, joten muumit rakentavat teltan suojaksi. Yöllä hattivatit tulevat telttaan etsimään ilmapuntariaan ja teltta sortuu. Muumit nukkuvat loppuyön taivasalla. Seuraavana päivänä kaikki tekevät löytöjä saarelta, ja Niiskuneiti löytää puisen keulakuvan. Kaikki nämä löydöt mukanaan he lähtevät kotia kohti.
Hattu otetaan uudestaan Muumitaloon. Lapset menevät asumaan vähäksi aikaa Nipsun luolaan. He kalastavat suuren Mamelukin, jonka jälkeen he lähtevät kotiin. Heidän poissa ollessaan Muumitalosta on tullut viidakko, kun Muumimamma on taloa siivotessaan laittanut roskia hattuun. Aikanaan loistokas viidakko kuitenkin kuihtuu.
Eräänä päivänä Tiuhti ja Viuhti saapuvat Muumitaloon ja saavat sieltä majapaikan. Eräänä aamuna he sitten kertovat Hemulille (joka hoitaa heitä, koska ymmärtää heidän kieltään), että kauhea Mörkö ajaa heitä takaa. Sen jälkeen he laittavat eteiseen eräänlaisen hälytyssysteemin. Eräänä iltana Mörkö seisoo Muumitalon edessä. Myöhemmin he järjestävät oikeudenkäynnin Mörön sekä Tiuhdin ja Viuhdin välillä. Mörkö tulee hakemaan rubiininsa, mutta muumit eivät vielä siinä vaiheessa tiedä, että se on Tiuhdin ja Viuhdin matkalaukussa. Muumit asettautuvat syreenipensaiden katveeseen, jonne Mörkö saapuu. Muumit antavat Mörölle taikurin hatun rubiinin vastineeksi, eikä hattua enää sen jälkeen nähdä.
Kesä alkaa loppua ja Nuuskamuikkunen lähtee Muumilaaksosta. Muumimamman käsilaukku katoaa, ja alkaa suuri etsintä. Tiuhti ja Viuhti ovat ottaneet sen ja nukkuneet siinä, mutta päättävät palauttaa sen Muumimammalle. Löytymisen kunniaksi Muumimamma järjestää suuren juhlan, jossa Tiuhti ja Viuhti lopulta näyttävät kuningasrubiininsa. Samaan aikaan Kuussa taikuri näkee sen loisteen ja suuntaa Muumilaaksoon. Taikuri haluaa rubiinin Tiuhtilta ja Viuhtilta, mutta he haluavat pitää sen itse. Sitten taikuri alkaa toteuttaa muumilaaksolaisten toiveita. Tiuhti ja Viuhti toivovat toista kuningasrubiinia, ja Taikuri tekee heille kuningatarrubiinin. Taikuri lähtee Muumilaaksosta iloiten rubiinista, ja vähitellen Muumilaaksoon laskeutuu syksy.
Tarina muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjaan perustuvat Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan jaksot 1–8 ja Muumien maailma -sarjan jaksot 1–15. Animaatiosarjassa Muumilaakso on myös hyödynnetty Taikurin hatun juonta useassa jaksossa, mutta tapahtumat on erotettu toisiinsa liittymättömiksi tarinoiksi.
Kirjasta on tehty myös vuosina 1996–1997 esitetty teatteriversio, jonka toteuttivat yhteistyössä Muumien ystävät -yhdistys ja Tampereen Teatteri. Näytelmän dramatisoi Annukka Kiuru ja ohjasi Lisbeth Nyström. Musiikin sävelsi Heikki Mäenpää.[2]
Taidegraafikko Tuulikki Pietilä on tehnyt vuonna 1988 kolmiulotteisen muumikuvaelman Taikurin hattu, joka pohjautuu kirjan tapahtumiin. Teoksessa on esitetty kohtaus, jossa taikuri lähettää sauvallaan herkkupöydän Nuuskamuikkuselle. Kuvaelman toteutus aiheutti Pietilälle päänvaivaa, sillä pöytä piti saada pysymään ”ilmassa” taikurin kepin päässä. Tämä onnistui lopulta niin, että kävelykepin sisään sijoitettiin teräsjousi. Pöydän Pietilä valmisti kevyestä balsapuusta. Teos kuuluu Tampereella sijaitsevan Muumimuseon kokoelmaan.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tove Jansson kirjailijana Tovejanssonseura.fi. Viitattu 23.5.2011.
- ↑ Muumien ystävät -yhdistys Myy Tampere: Tampereen kaupunki. Viitattu 17.2.2014.
- ↑ Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 78, 82–83, 100. (Toim. Mirja Kivi) Espoo: Schildt, 2000. ISBN 951-50-1135-3
| Hahmot | |
|---|---|
| Paikat | |
| Kirjat | |
| Kuvakirjat | |
| Televisiosarjat | |
| Elokuvat |
|
| Lyhytelokuvat | |
| Sarjakuva | |
| Videopelit | |
| Lautapelit | |
| Muuta |